Hajallaan oleva tuotetieto on riski – hallittu data tuo kilpailuetua

EU:n uudet tuotevaatimukset tekevät hajallaan olevasta tuotetiedosta kasvavan liiketoimintariskin. Excelien ja avainhenkilöiden varassa oleva data ei riitä enää yritysten tarpeisiin. Sama tuotetieto voidaan valjastaa sekä sääntelyn noudattamiseen että kilpailueduksi.

EU:n tuotetiedon julkaisuvaatimukset voivat vaikuttaa joukolta erillisiä määräyksiä, mutta niiden tavoitteena on antaa kuluttajille ja koko toimitusketjulle luotettavaa tietoa. Yritysten näkökulmasta tämä tarkoittaa siirtymistä pelkästä vastuullisuusraportoinnista kohti digitaalista tuotetiedon hallintaa, jossa sama data palvelee sekä sääntelyn noudattamista että liiketoimintaa. Tuotetiedolle kannattaakin rakentaa yksi yhteinen muutosohjelma.

Tuotetieto nousee sääntelyn ytimeen

Tuotepolitiikan tavoitteena on, että EU:ssa myytävät tuotteet ovat vuoteen 2030 mennessä kestävämpiä, turvallisempia ja kiertotalouteen sopivia.  Tuoteryhmäkohtaiset vaatimukset tulevat voimaan vaiheittain vuosina 2025–2030. Näiden vaatimusten todistamiseksi on luotu digitaalinen tuotepassi (Digital Product Passport, DPP), joka tulee vuodesta 2027 lähtien voimaan ensimmäisenä akuille, rakennusmateriaaleille, tekstiileille ja terästuotteille. Lisäksi tänä syksynä voimaan tulevat uudet pakkaus- ja pakkausjätevaatimukset laajentavat ja osin muuttavat aiempia säädöksiä.

Vaatimukset ulottuvat koko toimitusketjuun

Ympäristöväitteiden osalta kuluttajansuojaa on vahvistettu kieltämällä harhaanjohtavat ympäristöväitteet Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivillä. Vaikka ympäristöväitteiden todentamista koskevan Green Claims -direktiivin eteneminen on viivästynyt, direktiivin on tarkoitus määritellä, millaista näyttöä väitteiden tueksi vaaditaan.

Edellisten lisäksi toimitusketjuja tullaan velvoittamaan tiedon luotettavuuden ja todennettavuuden kannalta. Käytännössä nämä vaativat myös EU:n ulkopuolelta toimitettavien tuotteiden, komponenttien ja pakkausten osalta saman varmennetun tiedon tuottamista kuin EU:n sisämarkkinoilla tuotetuille tuotteille. Tällä osin pyritään varmistamaan EU:ssa valmistettujen ja tarkat vaatimukset täyttävien tuotteiden kilpailukykyä.

Yksi keskusjärjestelmä ei ratkaise ongelmaa

Ajatus kaiken tuotetiedon kokoamisesta yhteen keskusjärjestelmään on houkutteleva. Todellisuudessa tuotantoketjuissa on tietoa useissa käytössä olevissa järjestelmissä, joissa sitä tallennetaan eri muodoissa ja erilaisiin tietomalleihin. Myös tietomallien lähtökohdat eroavat toisistaan, joten tietojen yhteensovittaminen on haastavaa. Nyt ratkaisua haetaan rajapintojen kautta toimivista integraatioista ja tekoälystä, tavoitteena yhdistää ja hyödyntää eri lähteistä tietoa tehokkaammin.

Tekoälyn tai rajapintojen tekemä tietojen yhdistäminen on kuitenkin mekaanista luonteeltaan sääntöihin perustuvaa suorittamista. Tätä ennen asiantuntijan on tulkittava lait, asetukset ja standardit sekä muutettava luonnollisella kielellä kirjoitetut vaatimukset yksiselitteiseen, koneluettavaan muotoon. Tällöin esimerkiksi tuotannon hallitseman tuotetiedon (kuten bill of materials eli BOM) perusteella tiedetään, kuinka paljon tuotteessa on mitäkin raaka-ainetta. BOM ei kuitenkaan kerro, mihin tuote pakataan kuljetuksessa tai myyntipisteessä, mitä muoveille tapahtuu tuotteen elinkaaren loppupäässä, tai kuinka fossiilitonta sen tuotantoon käytetty energia on. Nämä tiedot tarvitaan muista tietolähteistä.

Tuotetieto tarvitsee omistajan ja hallintamallin

Usein kukaan ei omista nykyistä tuotevaatimusten kokonaisuutta vaan se on jakautunut yrityksessä eri toiminnoille. Haasteena on myös se, että säännöt täsmentyvät ja muuttuvat tuotepolitiikan kehittyessä. Ilman selkeää hallintamallia tieto pirstoutuu ja riski tietoketjun katkeamisesta kasvaa. Sama laadukas tuotedata voidaan kuitenkin hyödyntää useiden säädösten noudattamiseen sen sijaan, että jokainen vaatimus ratkaistaisiin erikseen.

Tavoitteena on, että tuotteiden ilmasto-, luonto- ja ympäristövaikutukset eivät enää perustu yritysten omiin väitteisiin, vaan todennettavissa olevaan, standardoituun tuotetietoon. Yritysten näkökulmasta tämä tarkoittaa siirtymistä kohti digitaalista tuotetiedon hallintaa, jossa sama data palvelee sekä sääntelyn noudattamista että liiketoimintaa

Vältä nämä tuotetiedon riskit

1. Kriittinen tieto on Excelissä tai avainhenkilöiden varassa
Kartoita, missä tuotetieto syntyy, kuka sitä ylläpitää ja missä muodossa se tallennetaan. Varmista omistajuus keskeisille tietokokonaisuuksille.

2. Jokainen säädös ratkaistaan omana projektinaan
Määritä yhteinen tuotetiedon perusta, jota voidaan hyödyntää tuotepasseissa, ympäristöväitteissä, pakkausvaatimuksissa ja päästölaskennassa.

3. Tuotemuutos ei päivity käyttökohteisiin
Arvioi muutosten vaikutukset aina, kun raaka-aineet, komponentit, pakkaukset tai valmistusprosessi muuttuvat.

4. Toimittajalta saatu tieto hyväksytään sellaisenaan
Sovi toimittajien kanssa tiedon muodosta, laadusta, todentamisesta ja päivityksistä.

5. Tekoälyn oletetaan ratkaisevan vaatimustenmukaisuus
Käytä tekoälyä tiedon käsittelyn ja yhdistämisen apuna, mutta varmista, että asiantuntija tulkitsee sääntelyn ja hyväksyy sitä vastaavat säännöt.

Aloita näin: valitse yksi tuoteryhmä, tunnista sitä koskevat vaatimukset ja seuraa yhden tuotteen tietoketju raaka-aineesta asiakkaalle. Katkokset, epäselvät vastuut ja manuaaliset työvaiheet paljastavat tärkeimmät kehityskohteesi.

Tutustu Suunnon tarinaan tuotteiden päästölaskennassa: “haluamme läpinäkyvyyttä toimitusketjuun.”

ECOBIO – The Standard in Corporate Sustainability

Olemme pohjoismainen asiantuntija- ja teknologiayritys, joka auttaa yrityksiä hallitsemaan kestävyysvelvoitteensa alusta loppuun. Palvelemme kasvuyrityksistä kansainvälisiin suuryrityksiin
– konsultoinnista Ecobio Manager -ohjelmistoon.

Tämä kirjoitus on julkaistu Tekniikka & Talous kumppanijulkaisuna 11.8.2026.

Lue lisää EU:n 2026 vuoden sääntelystä: CBAM 2026: mitä yrityksen pitää tehdä nyt?