Luontoarviointia on tarkasteltava sekä paikallisella, että kansainvälisellä tasolla

VN julkaisi kesäkuussa työryhmän loppuraportin ”Ilmastonmuutoksen, vihreän siirtymän ja luontokadon kokonaistaloudellisten vaikutusten arviointi: nykytila ja toimenpide-ehdotuksia”. Raportissa todetaan, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon aiheuttamien riskien sekä vihreän siirtymän kokonaistaloudellisten vaikutusten arviointimenetelmien kehittäminen on merkittävä haaste sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Vihreän siirtymän liiketoimintapotentiaali perustuu suurelta osin politiikan luomiin markkinoihin, ei spontaanisti syntyvään kysyntään. Raportti korostaa skenaarioajattelun merkitystä. Julkisen sektorin rooli sääntelyn, riskinjaon, perustietoinfrastruktuurin ja markkinoiden kehittäjänä säilyy ratkaisevana ja siksi politiikkatoimien skenaariomalleja tarvitaan.

Samaan aikaan yksityinen pääoma on välttämätön osa ratkaisua. Esimerkiksi YK:n biodiversiteettikehyksen tavoitteena on mobilisoida vähintään 200 miljardia dollaria vuodessa, mutta arvioitu kokonaisrahoitustarve on vuosittain noin 700–1 000 miljardia dollaria. Investointitarve ei muodostu pääasiassa luonnonsuojelualueiden perustamisesta vaan ennen kaikkea talouden rakenteellisesta muutoksesta.

Yrityksissä siis kannattaa varautua siihen, että luontoriskeistä tulee osa investointi- ja rahoituspäätöksiä sekä toimitusketjujen arviointia. Organisaatiot, jotka ottavat luontoarvioinnin ilmastoarvioinnin rinnalle, ovat paremmassa asemassa vastaamaan kiristyviin rahoittajien, asiakkaiden ja sääntelyn vaatimuksiin sekä tunnistamaan uusia kasvumahdollisuuksia.

Rahoituksen hinnoitteluun oppeja ilmastoriskeistä

Vihreän rahoituksen kasvu ei siis todennäköisesti tulevaisuudessa perustu täysin uusiin markkinoihin, vaan myös olemassa olevien rahoitusmarkkinoiden toimintatavat tulevat muuttumaan. Raportissa mainitaan ekosysteemipalveluista suorasti tai epäsuorasti riippuvaisten suomalaisten yrityslainojen osuuden olevan lähes 90 prosenttia. Lisäksi on tiedossa, että osaaminen ilmaston mallinnukseen on selvästi biodiversiteetin talousvaikutusten mallinnusta kypsempää.

Rahoitusmarkkina on perusluonteeltaan kansainvälistä ja siksi myös arviointikehikkojen ja mallien tulisi olla riittävän tiukasti kytketty kansainväliseen viitekehykseen. Rahoittajat eli pankit, vakuutusyhtiöt ja sijoittajat tarvitsevat parempia malleja arvioidakseen sitä, miten luonnon heikkeneminen vaikuttaa lainojen takaisinmaksukykyyn, vakuuksien arvoon ja sijoitusten tuottoihin.

Lisäksi tulevaisuudessa luontoriskit voidaan kytkeä vakavaraisuuden arviointiin, jolloin mallien kehittämisestä tulee osa normaalia liiketoimintaa. Edistyneemmät mallit mahdollistavat myös riskien tarkemman hinnoittelun, mikä voi pienentää luottotappioita ja parantaa pääoman kohdentamista.

Raportin mukaan kotimaisen mallinnuksen organisointi on hajautunut, ja käytössä olevat analytiikan välineet muodostavat pikemminkin malliekosysteemin kuin yhtenäisen arviointikehikon. Myös tekemättömyyden hinta, kuten kasvavat sopeutumiskustannukset ja menetetyt hyödyt, jäävät näkymättömiksi nykyisissä arviointimenetelmissä.

Raportin laatinut työryhmä on tehnyt tunnollista työtä ja raportista saa vaikutelman, että yhteistyötapoja ja ratkaisuita skenaarioiden luotettavuuden parantamiseen on haettu hyvässä yhteisymmärryksessä.

Tukea luontoarvioinnille kansainvälisistä malleista ja yhteistyöstä

Raportissa ei ikävä kyllä riittävästi perustella sitä, miksei malleja voitaisi kehittää kansainvälisessä yhteistyössä tai yhteistoimintamallilla yksityisten yritysten kanssa. Ilmastonmuutoksen talousvaikutuksien arviointiin on olemassa jo laajasti käytössä olevia arviointikehyksiä ja malleja. Luontoarviointi on toki paikallisempaa, mutta talousvaikutusten tullessa suurelta osin toimitusketjujen kautta arvioinnin olisi oltava kansainvälisesti yhteensopivaa.

Jo olemassa olevissa malleissa riskit ja toimet pyritään tekemään mitattaviksi. Ilman mitattavaa tilanne­kuvausta edistymisen arviointi, resurssien kohdentaminen ja vaikutta­vuuden arviointi jäävät heikoiksi.

Maailman talousfoorumin mukaan yli puolet globaalista BKT:sta eli noin 39 000 miljardia dollaria on suoraan riippuvaista luonnosta ja luonnonvaroista. Vuonna 2025 hiilitonnimarkkinan volyymi globaalisti oli lähes 800 miljardia euroa. Euroopan ympäristökeskus arvioi, että EU:n ympäristöhyödykkeiden ja -palveluiden sektori tuotti vuonna 2022 noin 601 miljardia euroa arvonlisää. Samaan aikaan Euroopassa sään ääri-ilmiöt ovat aiheuttaneet 208 miljardia menetyksinä vuosina 2021–2024.

Ilmastorahoituksesta suuri osa olisi mahdotonta ilman politiikkaa ja luontorahoituksessa riippuvuus politiikasta on vielä selvästi suurempi. Toivottavasti luontoarvioinnissa ja -mallinnuksessa opitaan ilmastorahoituksen historiasta, eikä toisteta niitä osaoptimointivirheitä, joita 2000-luvun alussa tehtiin.

Luontoarviointi on paikallisempaa, mutta markkinan tulisi kasvaakseen olla riittävän kansainvälistä. Jotta luonnonarvohehtaareille saataisiin hiilitonneja vastaava kansainvälinen status, tulisi arviointikehikoiden ja mallien olla lähtökohtaisesti kansainvälisesti kehitettyjä ja siten tunnustettuja.