Kestävyystyö jatkuu, vaikka politiikka horjuu – Energiatoimialan siirtymä ja ilmastonmuutokseen varautuminen

Viimeaikaisesta poliittisesta epävarmuudesta huolimatta kestävyyssiirtymien työ etenee. Elämme murroksen aikaa, jossa siirtymäsuunnittelu on yleistynyt nopeasti ja lainsäädäntö sekä standardit ohjaavat yhä vahvemmin kohti nettonollaa. Energiatoimialalla on ratkaiseva vastuu fossiilisiin perustuvan energiantuotannon alasajossa ja uusiutuvan energiajärjestelmän kehittämisessä. Alalla ymmärretään yhä paremmin, että kestävyystyö ei ole pelkkä raportointivelvoite, vaan strateginen väline toimintakyvyn ja kilpailukyvyn varmistamiseen. Tämä neliosainen artikkeli tarkastelee kestävyystyön nykytilaa, sen merkitystä energiajärjestelmän toimintavarmuudelle, siirtymäsuunnittelun käytännön lähestymistapoja sekä nousevia kestävyysteemoja. 

Poliittisen epävarmuuden aika: kestävyystyö etenemässä valtioita nopeammin 

Vuosi 2026 käynnistyi vahvistuksella siitä, että Yhdysvallat on vetäytymässä kansainvälisen ilmastodiplomatian keskiöstä. Päätös irtautua Pariisin ilmastosopimuksesta sekä ilmoitus mahdollisesta poistumisesta myös YK:n ilmastosopimuksesta (UNFCCC) viestivät uudenlaisen aikakauden alusta. Samanaikaisesti EU:ssa käydään sisäistä kamppailua kestävyyssiirtymän kunnianhimon tasosta. Suomessa hallitus on tekemässä päätöksiä, jotka lisäävät liikenteen päästöjä polttoaineveron ja jakeluvelvoitteen keventämisen myötä.

Poliittisesta epävarmuudesta huolimatta on tärkeää muistaa, että kestävyyssiirtymän eteen tehty, usein näkymätön, työ etenee. Vähähiilisen energiaan kohdistuvat investoinnit ovat kasvaneet fossiilisia nopeammin, ja vuonna 2025 jo 90 % uudesta energiantuotantokapasiteetista perustui uusiutuviin energialähteisiin. Monilla alueilla maailmassa uusiutuvasta energiasta on tullut fossiilisia tuotantomuotoja edullisempaa. Varovaisten arvioiden mukaan myös Kiina, joka on viime vuosina vastannut suurimmasta absoluuttisesta päästömäärästä, saavutti päästöhuippunsa jo viime vuonna.

Kun valtioiden ilmastositoumukset eivät riitä vastaamaan haasteen mittaluokkaa, huomio kohdistuu yhä enemmän muihin merkittäviin toimijoihin: kaupunkeihin, yrityksiin ja erityisesti energia-alaan. Näiden toimijoiden on tehtävä pitkävaikutteisia päätöksiä ja investointeja tilanteessa, jossa poliittinen ohjaus on epäselvää ja osin ristiriitaista. 

Tästä huolimatta, tai juuri siksi, ymmärrys kestävyystyön merkityksestä on syventynyt. Ilmastotoimien laiminlyönti ei enää aiheuta pelkästään mainehaittaa. Kyse on riskistä koko liiketoiminnan jatkuvuudelle. Tämän kehityksen myötä siirtymäsuunnittelusta on muodostunut keskeinen strateginen työkalu: tapa hahmottaa, miltä organisaation toiminta ja toimintaympäristö näyttävät matkalla kohti vuotta 2050.

Kestävyystyö energiajärjestelmän toimintakyvyn vahvistajana 

Energiajärjestelmä on murroksessa yhteiskunnan laajamittaisen sähköistymisen myötä. Sähköistyminen lisää painetta laajentaa ja vahvistaa energiaverkkoja, mutta tarjoaa samalla merkittäviä mahdollisuuksia, kuten riippuvuuden vähentämisen fossiilisesta tuontienergiasta. Vuonna 2025 uusiutuvien energialähteiden osuus Suomen sähköntuotannosta oli 57 %. EU:n tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä uusiutuvan energian osuus lisääntyisi 45 % jäsenvaltioille. Suomi saavutti vuonna 2025 jo 42 %:n rajapyykin. 

Energiajärjestelmän toimintakyky on keskeinen yhteiskunnallinen kysymys, ja energia onkin yksi tiukimmin säädellyistä toimialoista. Vaatimustenmukaisuuden ohella, vapaaehtoisesti tehtävällä kestävyystyöllä on yhä suurempi merkitys järjestelmän resilienssin kannalta. Ecobion asiakasryhmien kautta nousee selkeästi esiin, miten energia-alalla panostetaan toimiala- ja sidosryhmäyhteistyöhön ja pyritään löytämään yhteisiä ratkaisuja monimutkaisiin kysymyksiin.

”Ottamalla ilmastonmuutoksen vaikutukset systemaattisesti huomioon voi varautua tulevaan.”

Keskustelu energiajärjestelmän toimintakyvystä painottuu usein prosessien tehokkuuteen, toimitusvarmuuteen ja muihin erittäin tärkeisiin teemoihin. Kestävyystoimijoina näemme, että näiden lisäksi ilmasto- ja luontoteemoilla on merkittävästi annettavaa. Tarvitaan kaksi näkökulmaa: Miten toimintamme aiheuttaa päästöjä ja luontovaikutuksia sekä miten muuttuvassa ympäristössä tulisi ylipäätään toimia. 

Ilmastonmuutos tuo mukanaan fyysisiä riskejä ja siirtymäriskejä, jotka kohdistuvat yrityksiin, arvoketjuihin ja kokonaisiin toimialoihin. Fyysiset riskit voivat ilmetä esimerkiksi myrskyjen, tulvien tai kuivuuden aiheuttamina logistiikkakatkoksina. Toisaalta lämpenemisestä seuraava vähentyvä tuulen määrä voi joidenkin ennusteiden mukaan vähentää tuulivoimaloiden kesäajan tuotantoa jopa 40 %:lla Euroopassa.

Samalla siirtymätapahtumat (poliittiset, teknologiset tai markkinailmiöt) luovat sekä riskejä että mahdollisuuksia. Esimerkiksi uusiutuvan energian lisääntyminen tulee oletettavasti laskemaan energian hintaa pitkällä aikatähtäimellä, mutta keskipitkällä aikavälillä hintavaihtelut voivat olla voimakkaita.

Investointitarve on mittava: Pariisin ilmastosopimuksen mukaisen uusiutuvan energian kolminkertaistamisen vuoteen 2030 mennessä on arvioitu edellyttävän globaalisti 8,6 biljoonan dollarin investointeja. Toisaalta esimerkiksi investoinnit energiatehokkuuteen vähentävät kustannuksia vuositasolla ja edelläkävijyydelle ja innovaatiolle on valtavaa kysyntää.  

Ottamalla ilmastonmuutoksen vaikutukset systemaattisesti huomioon ja mallintamalla vaihtoehtoisia tulevaisuusskenaarioita energia-ala voi varautua tulevaan, toimia edelläkävijänä ja hyötyä siirtymän tuomista mahdollisuuksista.

3 askelta siirtymäsuunnitelman rakentamiseen osana kestävyysstrategiaa 

Siirtymäsuunnittelu, eli se, miten yritys mukauttaa toimintansa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaiseksi, on lyhyessä ajassa noussut keskeiseksi osaksi kestävyystyötä EU:n kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) myötä. Vuonna 2025 Euroopan komissio esitteli Omnibus-kokonaisuuden, jonka tavoitteena oli yritysvastuusääntelyn yksinkertaistaminen ja raportointivelvoitteiden kohdentaminen erityisesti kaikkein suurimpiin yrityksiin. Tämän seurauksena osalle yrityksistä siirtymäsuunnitelmiin liittyvät raportointivaatimukset kevenivät tai poistuivat direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäämisen myötä. 

Muutoksesta huolimatta asiakastyössämme näemme, että siirtymäsuunnitelma nähdään monissa organisaatioissa edelleen keskeisenä osoituksena kestävyystyön vakavasti ottamisesta, vaikka se ei olisi lainsäädännöllisesti pakollinen. Siirtymäsuunnitelmat ovatkin tulleet jäädäkseen. Vaikka CSRD:n velvoitteet kohdistuvat suoraan vain rajattuun joukkoon yrityksiä, arvoketjuvaikutukset, rahoittajien vaatimukset ja asiakkaiden odotukset tekevät siirtymäsuunnitelmista relevantteja myös pk-yrityksille. Kestävyysraportointikentälle on syntymässä kevennettyjä ja mukautettuja malleja, jotka lainaavat CSRD:n periaatteita mutta yksinkertaistavat toteutusta. 

Kestävyystyötään aloittelevalle yritykselle siirtymäsuunnitelma voi tuntua vaativalta kokonaisuudelta. Siirtymäsuunnittelussa on hyvä muistaa, ettei yksikään suunnitelma ole valmis tai täydellinen. Harjoitus tekee mestarin. Ensimmäisellä kierroksella kannattaa keskittyä kolmeen ydinasiaan. 

1. Varmista riittävät lähtötiedot – Suunnittelu on vaikeaa, jos lähtötiedot ovat kaukana todellisuudesta. Ilmastovaikutusten selvittäminen luo siirtymäsuunnitelmalle uskottavan pohjan ja mahdollistaa vertailukelpoisuuden. Vaikutusten arviointi ohjaa myös valitsemaan yrityksesi tärkeimmät kestävyysteemat, ja löytämään suurimman potentiaalin vaikuttaa. 
   
2. Aseta kunnianhimoiset mutta saavutettavat tavoitteet – Vaikka kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse löytyä vastauksia tänä päivänä (kuten mitä teknologiaa on saatavilla vuonna 2040), tavoitteiden tulisi olla sellaisia, että ne voivat alkaa välittömästi ohjaamaan päätöksiä. Välitavoitteiden asettaminen on suositeltavaa: esimerkiksi viiden vuoden välein tarkastettavat tavoitteet rytmittävät työtä, ja auttavat motivoimaan uusia toimia.
   
3. Siirtymäsuunnitelman jalkauttaminen – Siirtymäsuunnitelman vaikuttavuus on sidoksissa siihen, miten hyvin tunnette suunnitelmanne sisällön: mitä suunnitelma sisältää, kuka on vastuussa mistäkin osa-alueesta, ja minkälaisia investointeja täytyy tehdä, jotta tavoitteisiin päästään. Investointeja harkitessa voi olla hyvä pohtia, mikä olisi tekemättä jättämisen hinta. Lyhyen aikavälin säästöt voivat pitkällä aikavälillä osoittautua merkittäviksi riskeiksi. 

Siirtymäsuunnitelmaa voi rakentaa vuosien saatossa. Hyvä suunnitelma ei ole kiiltokuva, vaan todellisuutta mukaileva ja avoin puutteilleen. Aloittelevalle yritykselle tärkeintä on hyvän pohjatyön tekeminen sekä oikeiden sidosryhmien sisällyttäminen prosessiin, jotta suunnitelmasta tulee uskottava osa strategiaa.  

Nämä viisi kestävyysteemat nousevat esille ilmasto- ja energiakeskusteluissa ja -teoissa

Vaikka yrityskestävyysraportoinnin sääntely on osin keventynyt, osalla toimialoista kestävyyslainsäädäntö kiristyy. Tämä tukee ilmastotavoitteiden saavuttamista. Helmikuussa 2025 julkaistu Clean Industrial Deal tuo tärkeää vastapainoa poliittiselle epävarmuudelle. Sopimus osoittaa, että EU näkee vähähiilisen energiajärjestelmän edelleen teollisen kilpailukyvyn perustana, mutta tunnistaa myös tarpeen investointiympäristön ennustettavuuden parantamiseksi sääntelyn rinnalla. 

Toisaalta näemme, että lainsäädäntö pyrkii entistä vahvemmin tukemaan kestäviä liiketoimintamalleja. Energia-alan näkökulmasta, esimerkiksi energiatehokkuusdirektiivi ja rakennusten energiatehokkuusdirektiivi korostavat vaikuttavuutta ja toimenpiteitä raportoinnin ohella. Hiilirajamekanismi (CBAM) puolestaan ohjaa yrityksiä suuntaamaan hankintojaan EU:n sisämarkkinoille tai valitsemaan vähäpäästöisempiä tuotteita. Kiertotalouslainsäädännön vahvistuminen enteilee muutosta sille, mitä vaatimuksia tuotteiden kestävyydelle tullaan jatkossa asettamaan, ja voi osaltaan kirittää siirtymää pois kertakäyttökulutuksesta.   

1. Suomen kontekstissa erityisesti metsäsektorin kestävyys on noussut viime aikoina keskiöön. Keskustelua ovat vauhdittaneet muun muassa EU:n metsäkatoasetus (EUDR) ja huoli metsänielujen riittävyydestä osana kansallista ilmastostrategiaa. Energia-alaan metsäsektoria koskevat kysymykset heijastuvat ennen kaikkea biomassan saatavuuden, hyväksyttävyyden ja kustannusten kautta. Yhdessä nämä kehityskulut lisäävät epävarmuutta bioenergiaan nojaavissa investoinneissa ja kiihdyttävät siirtymää kohti sähköistymistä, lämpöpumppuja, hukkalämmön hyödyntämistä ja muita vähähiilisiä ratkaisuja. 
   
2. Keskusteluissa korostuu myös se, miten kehittyvät mittausmenetelmät ja lisääntyvä tietopohja muokkaavat ymmärrystämme todellisista ilmasto- ja luontovaikutuksista. Teknologiaharppausten myötä on nähtävissä, että yrityskohtaisen päästöjen raportoinnin sijasta saatetaan siirtyä kohti satelliiteilla tehtäviä mittauksia, jotka antavat luotettavampaa tietoa vaikuttavuudesta.  
   
3. Yhä useammin keskusteluun nostetaan myös luonnon monimuotoisuuden suojelu. Ilmastotyö on jo pitkään ollut yritysten kestävyystyön keskiössä. Nyt on kuitenkin nähtävissä merkkejä, että biodiversiteettikysymykset tulevat koskettamaan alaa entistä enemmän tulevaisuudessa. Ilmastoon kohdistuvan säätelypaineen mahdollisesti keventyessä yrityksille voi vapautua resursseja keskittyä jatkossa aiempaa määrätietoisemmin luonnon monimuotoisuutta edistävään työhön. 
   
4. Lainsäädännön ulkopuolella tapahtuu samanaikaisesti paljon. Standardipuolella GHG-protokolla ja Science Based Targets Initiative (SBTi) ovat uusimassa viitekehyksiään ja keskusteluissa painottuu entistä enemmän arvoketjun ulkopuolella tehtävän ilmastotyön rooli. Keskustelua herättää esimerkiksi se, miten ostettavien ilmastoyksiköiden  sekä teknisten hiilinielujen hyödyntämistä osana hiilineutraaliustavoitteisiin pääsemistä voitaisiin yhdenmukaistaa.  
   
5. Digitalisaatio on yhä aiempaa enemmän esillä osana kestävyystyötä. Yritykset pyrkivät julkaisemaan vuosikertomuksiaan aiempaa nopeammassa aikataulussa. Tämä lisää painetta löytää digitaalisia ratkaisuja raportointiprosessien tehostamiseksi. 

Kaiken tämän keskellä elämme poikkeuksellisen suurta murroskautta. Epävarmuudesta huolimatta suunta kohti nettonollaa tarkentuu askel askeleelta. Toimijat, jotka kykenevät yhdistämään strategisen ennakoinnin, kestävyystyön ja käytännön toimeenpanon, ovat vahvimmilla tulevaisuudessa.  

Tämä artikkeli on julkaistu Keskuskauppakamarin uutiskirjeessä helmikuussa 2026. Ecobio on mukana 11.2.2026 Suuri ilmasto- ja energiapäivä 2026 tapahtumassa Keskuskauppakamarin strategisena ilmastokumppanina.