Home » Ympäristö

Kategoria: Ympäristö

Tuotteen hiilijalanjäljen laskemisen perusteet 

Tuotteen hiilijalanjäljen laskeminen on monivaiheinen prosessi, joka kattaa tuotteen kaikki elinkaaren vaiheet kehdosta hautaan (cradle-to-grave): raaka-aineiden hankinnan, valmistuksen, kuljetuksen, käytön ja lopulta kierrätyksen tai hävittämisen. Tavoitteena on tunnistaa ja arvioida kaikki kasvihuonekaasupäästöt, jotka syntyvät tuotteen elinkaaren aikana, kuten valmistuksessa syntyvät päästöt, sekä epäsuorat päästöt, jotka voivat olla peräisin esimerkiksi alihankkijoiden toiminnasta tai tuotteen kuljetuksesta. Joskus hiilijalanjäljen laskenta rajoitetaan osittaiseksi (cradle-to-gate), jolloin tarkastelu rajautuu vain tuotteen valmistukseen liittyviin päästöihin.  

Laskenta alkaa tavoitteen määrittämisestä – miksi haluamme laskea tuotteen hiilijalanjäljen, mitä kaikkea otetaan huomioon, ja mitä kaikkea jätetään laskennan ulkopuolelle?  Datankeruu on seuraava vaihe, joka vaatii huolellisuutta ja tarkkuuta, jotta laskenta olisi mahdollisimman kattava ja edustava. Lähtötietoja kerätään kaikista toiminnoista, jotka sisältyvät laskentarajaukseen. Suoraan tuotannosta saadut tiedot ovat parhainta dataa. Sitten on aika varsinaisen laskelman. 

Standardit osana laskentaa

Laskenta perustuu kansainvälisesti hyväksyttyihin ISO 14040, ISO 4044, sekä ISO 14067 -standardeihin, ja tuoteryhmäsääntöjen ohjeistuksin (CF PCR). Näitä noudattamalla varmistetaan hiilijalanjälkilaskennan olevan luotettava ja vertailukelpoinen. Tämä edistää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä auttaa sidosryhmiä ymmärtämään tuotteen todelliset ympäristövaikutukset. 

Analysoimalla laskennan tuloksia saadaan selville, missä elinkaaren vaiheessa syntyy eniten päästöjä. Usein löytyykin monta mahdollisuutta pienentää hiilijalanjälkeä, kuten materiaalitehokkuuteen panostaminen, uusiutuvan energian hyödyntäminen, tai logistiikan optimointi. Lopuksi prosessin tulokset raportoidaan kattavasti. Raportti palvelee sisäistä päätöksentekoa, mutta on myös tärkeä viestiväline sidosryhmille. Luotettavuuden lisäämiseksi, laskenta voidaan lisäksi varmentaa kolmannen osapuolen toimesta. 

Vastuullisuusviestintä ja ympäristölainsäädännön vaikutukset

Laskennan tuloksia voi hyödyntää myös viestiessään konkreettisista vastuullisuustoimistaan asiakkaille erottuakseen kilpailijoista ja osoittaakseen sitoutumista kestävän kehityksen periaatteisiin. Euroopan parlamentin äskettäin hyväksymä Green Claims -direktiivi, joka kieltää perusteettomat ympäristöväittämät tuotteiden markkinoinnissa, lisää läpinäkyvyyden ja todennettavissa olevan tiedon merkitystä. Tämä on linjassa Pariisin ilmastosopimuksen ja Euroopan unionin Green Dealin asettamien tavoitteiden kanssa, jotka edistävät siirtymää kohti hiilineutraaliutta. Näiden tekijöiden myötä voidaan odottaa, että tulevaisuudessa lainsäädännön vaatimukset kiristyvät ja kuluttajien odotukset kestävyyden suhteen kasvavat. 

Hiilijalanjäljen laskeminen tuotteelle voi olla haastavaa, joten asiantuntijoiden konsultointi on tärkeää, jotta varmistutaan, että kaikki tehdään juuri niin kuin pitää. Lue lisää yrityksen hiilijalanjäljestä tästä!

Autamme mielellämme, ota yhteyttä:


    Mitä ovat scope 3 -päästöt ja miksi ne ovat tärkeitä?

    Scope 3 -päästöt ovat GHG-protokollan kolmas päästöluokka. GHG-protokolla (Greenhouse Gas Protocol) on käytetyin standardi kasvihuonepäästöjen mittaamiseen ja raportointiin on, jossa päästöjä jaetaan kolmeen eri luokkaan: scope 1,scope 2 ja scope 3. 

    Suuri osa yrityksen ilmastovaikutuksesta koostuu kasvihuonekaasupäästöistä, joista merkittävimpiä ovat hiilidioksidi- (CO2), metaani- (CH4) ja typpioksiduulipäästöt (N2O). Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja kestävä kehitys ovat yhä keskeisempiä tavoitteita yrityksille ympäri maailmaa. EU-alueella toimivia yrityksiä velvoittaa myös eri direktiivit, joiden mukaisesti yritysten tulee raportoida liiketoiminnasta aiheutuvista ympäristövaikutuksista vuosittain. 

    Scope 3

    Mitä scope 3 -päästöt sisältävät?

    Scope 3 -päästöt kattavat kaikki epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt, jotka syntyvät yrityksen toiminnan seurauksena, mutta päästölähteet eivät suoraan ole yrityksen omistuksessa tai hallinnassa. Nämä päästöt käsittävät esimerkiksi hankintaketjun aiheuttamat päästöt, kuljetusten päästöt, myytyjen tuotteiden käytöstä aiheutuvat päästöt sekä jätteiden käsittelyn päästöt.  

    Scope 3 -päästöt ovat laajin ja monimutkaisin osa kasvihuonekaasupäästöjen laskentaa, ja päästölähteet voivat vaihdella merkittävästi eri yritysten välillä riippuen niiden toimialasta ja toimintamalleista. 

    Scope 3 -päästöt koostuvat siis yrityksen arvoketjun epäsuorista kasvihuonekaasupäästöistä. Nämä päästölähteet voidaan jakaa ylä- ja alavirran päästölähteiksi, riippuen siitä sijaitsevatko ne tuotantoketjussa yrityksen omaa toimintaa ennen vai sen jälkeen. 

    Ylävirran päästölähteisiin lukeutuvat kaikki epäsuorat päästöt, jotka syntyvät yrityksen arvoketjussa oman tuotteen tai palvelun luovuttamishetkeen saakka.  

    GHG-protokolla jaottelee nämä päästölähteet kahdeksaan eri kategoriaan: 

    • Ostetut tuotteet ja palvelut
    • Käyttöomaisuus
    • Polttoaineisiin ja energiaan liittyvät toiminnot, joita ei ole huomioitu osana scope 1 & 2 -laskentaa
    • Ylävirran kuljetukset ja jakelu
    • Toiminnassa syntyvien jätteiden käsittely
    • Liikematkat
    • Työmatkat
    • Yrityksen vuokraama omaisuus

    Alavirran päästölähteisiin lasketaan kaikki epäsuorat päästöt, jotka syntyvät sen jälkeen, kun tuote tai palvelu toimitetaan asiakkaalle.  

    GHG-protokolla jaottelee nämä päästölähteet seitsemään eri kategoriaan: 

    • Alavirran kuljetukset ja jakelu

    Myytyjen tuotteiden käsittely 

    • Myytyjen tuotteiden käytöstä aiheutuvat päästöt
    • Myytyjen tuotteiden loppukäsittelystä aiheutuvat päästöt
    • Alavirran vuokrattu omaisuus
    • Franchise-liiketoiminnan päästöt
    • Sijoitustoiminnan päästöt

    Scope 3 -päästöjen seuranta ja raportointi

    Scope 3 -päästöjen seuranta ja raportointi on tärkeää, koska sen avulla saadaan kokonaisvaltainen kuvan yrityksen ilmastovaikutuksista. Vaikka yritys voi melko helposti hallita ja vähentää suoria (scope 1) ja energian kulutukseen liittyviä epäsuoriapäästöjään (scope 2), scope 3 -päästöt muodostavat tyypillisesti merkittävän osan yrityksen kokonaispäästöistä.  

    Seuranta ja raportointi auttaa yrityksiä tunnistamaan merkittävimmät päästölähteet ja asettamaan tarkoituksenmukaisia tavoitteita päästöjen vähentämiseksi koko arvoketjussa. 

    Scope 3 -päästöjen haasteet ja mahdollisuudet

    Scope 3 -päästöjen laskeminen ja raportointi voiolla haasteellista yrityksille, sillä scope3-päästöjen selvittäminen vaatii yhteistyötä koko arvoketjun kanssa ja tiedonkeruuta useilta eri toimijoilta. Lisäksi päästöjen arvioiminen voi olla monimutkaista, kun otetaan huomioon erilaiset toimialat ja maantieteelliset alueet. 

    Kuitenkin Scope 3 -päästöjen selvittäminen tarjoaa mahdollisuuksia yrityksille. Niiden tehokas hallinta voi johtaa kustannussäästöihin, resurssitehokkuuden parantamiseen, parempaan arvoketjuyhteistyöhön ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien löytämiseen. Esimerkiksi tuotteiden elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten arvioiminen ja ekosuunnittelu voivat auttaa vähentämään ympäristövaikutuksia hankintaketjussa. 

    Scope 3 -päästöt ovat merkittävä osa yritysten ympäristövaikutuksia

    Scope 3 -päästöjen seuranta ja raportointi on tärkeä osa yritysten kestävän kehityksen strategiaa. Vaikka scope 3 -päästöt voivat olla haastavia hallita, ne tarjoavat myös mahdollisuuksia tehokkuuden parantamiseen ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien löytämiseen. Yritykset voivat hyödyntää asiantuntija-apua ja yhteistyötä arvoketjun eri toimijoiden kanssa tavoitteidensa saavuttamiseksi. 

    Ecobion asiantuntijatiimi auttaa teitä mielellään kaikissa kasvihuonekaasuihin sekä niiden monitorointiin ja raportointiin liittyvissä kysymyksissä. 


      ***Lähteet:*** 

      https://www.ilmatieteenlaitos.fi/kasvihuonekaasujen-tutkimus 

      https://finnwatch.org/fi/uutiset/988-yli-600-suomalaisen-yrityksen-vastuullisuudesta-saadaan-pian-lisaeae-tietoa– 

      https://ghgprotocol.org/ 

      https://ghgprotocol.org/corporate-value-chain-scope-3-standard 

      https://ghgprotocol.org/scope-3-calculation-guidance-2 

      Mitä ovat Scope 1 -päästöt ja miksi ne ovat tärkeitä?

      Scope 1 -päästöt ovat osa GHG-protokollan (Greenhouse Gas Protocol) mittaus- ja raportointistandardin mukaista kasvihuonepäästöinventaariota.  

      Suuri osa yrityksen ilmastovaikutuksesta koostuu kasvihuonekaasupäästöistä, joista merkittävimpiä ovat hiilidioksidi- (CO2), metaani- (CH4) ja typpioksiduulipäästöt (N2O). Käytetyin standardi kasvihuonepäästöjen mittaamiseen ja raportointiin on GHG-protokolla, jossa päästöjä jaetaan kolmeen eri luokkaan: scope 1, scope 2 ja scope 3. 

      GHG-protokolla

      GHG-protokolla on globaali standardi kasvihuonepäästöjen mittaamiseen ja hallintaan. GHG-protokolla yhtenäistää päästöjen laskennan ja raportoinnin, mikä varmistaa yritysten päästölaskentojen yhdenmukaisen toteutuksen sekä jossain määrin mahdollistaa tulosten vertailun 

      Greenhouse Gas -protokollan mukaisesti päästöt jaetaan kolmeen eri luokkaan: 

      • Scope 1 sisältää kaikki yrityksen oman toiminnan suorat kasvihuonepäästöt
      • Scope 2 sisältää yrityksen toiminnassa ostetun ja kulutetun energian (sähkö, lämpö, höyry ja kaukokylmä) tuotannosta aiheutuvat kasvihuonepäästöt 
      • Scope 3 sisältää yrityksen toimintaan liittyvät muut epäsuorat kasvihuonepäästöt, kuten liikematkustaminen, jätteiden käsittely ja hankintojen alkutuotanto. Scope 3 sisältää 15 eri päästökategoriaa.  

      Mitä kuuluu Scope 1 -päästöihin? 

      Scope 1 -päästöt koostuvat yrityksen suorista päästöistä, jotka aiheutuvat yrityksen omistamista tai hallitsemista resursseista. Scope 1 -luokan päästöt syntyvät suoraan seurauksena yrityksen toiminnasta ja näitä yritys pystyy helpoiten kontrolloimaan.  

      Scope 1

      Scope 1 -päästölähteet

      Päästölähteet ovat yrityksen oman toiminnan suoria päästöjä: 

      1. Prosessipäästöt. Prosessipäästöillä tarkoitetaan yrityksen toiminnassa muodostuvia suoria kasvihuonekaasupäästöjen, kuten esimerkiksi anaerobisesta käymisestä tai maakaasun soihdutuksesta aiheutuvia metaanipäästöjä. 
      2. Oma energiantuotanto. Mikäli yritys tuottaa käyttöenergiaa joko omaan tai muiden toimijoiden käyttöön, lukeutuu energiantuotannosta aiheutuvat päästöt raportoivan yrityksen scope 1 -päästöihin. 
      3. Polttoaineenkulutus. Polttoaineenkulutuksesta aiheutuvat päästöt yrityksen omistamissa tai hallinnoimissa koneissa, laitteissa ja kulkuneuvoissa.
      4. Hajapäästöt. Hajapäästöt ovat niin sanottuja vuotopäästöjä, joita aiheutuu muun muassa putki- ja laitevuotojen seurauksena. Hajapäästöjä syntyy teollisuuden lisäksi myös tavallisissa koti- ja toimisto-oloissa kuten, esimerkiksi viallisesti toimivista kylmiöistä ja ilmastointilaitteista. Hajapäästöjä voi vähentää tai kokonaan välttää huolehtimalla laitteiden kunnosta ja huolloista asianmukaisesti sekä korjaamalla tai vaihtamalla viallisesti toimivat laitteet. 
      5. Scope 1 -päästöihin lukeutuvat siis yrityksen omasta toiminnasta suoraan aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt. Koska -päästöt syntyvät yrityksen oman toiminnan seurauksena, on näihin myös helpointa vaikuttaa. 

      Scope 1 -päästöjen laskeminen

      Scope 1 -päästöjen laskennassa olennaista on tunnistaa oman toiminnan suorat päästöt. Omien päästöjen tunnistamisen kannalta on tärkeää määritellä raportoivan yrityksen organisaatiorajaus. Organisaatiorajaus määrittää, mitkä päästöt ovat yrityksen omia ja energiankulutuksen liittyviä epäsuoria (scope 1&2) päästöjä sekä mitkä ovat arvoketjun (scope 3) päästöjä. Organisaatiorajaus tehdään GHG-protokollan mukaisesti joko yrityksen pääomaosuuteen tai hallintaan perustuen. 

      Scope 1 -päästölähteiden tunnistamisen jälkeen kerätään laskentaa varten tarvittavat kulutusluvut raportointivuodelta. Mikäli suoria kulutuslukuja, kuten vuoden aikana kulutettuja polttoainelitroja, ei ole saatavilla, voidaan laskenta tehdä perustuen toissijaisiin tietolähteisiin, kuten vuoden aikana ajettuihin kilometreihin. Laskennan kannalta olennaista on myös tunnistaa ja määrittää jokaiselle päästölähteelle sopiva päästökerroin. Tarkin laskentatulos saavutetaan käyttämällä toimittajakohtaisia päästökertoimia, mutta mikäli päästötietoa ei ole saatavilla toimittajalta, niin laskennassa voidaan hyödyntää myös julkisista tai kaupallisista tietolähteistä saatavilla olevia päästökertoimia. 

      Ecobion asiantuntijatiimi auttaa teitä mielellään kaikissa kasvihuonekaasuihin sekä niiden monitorointiin ja raportointiin liittyvissä kysymyksissä. 


         

        Mitä tarkoittavat scope 1, 2 ja 3 -päästöt?

        Kansainvälisesti käytetyin standardi kasvihuonepäästöjen mittaamiseen ja raportointiin on GHG-protokolla (Greenhouse Gas Protocol), jossa päästöt jaetaan kolmeen eri luokkaan: scope 1, scope 2 ja scope 3.

        Yritystoiminnan ilmastovaikutusten raportoinnissa on tapana luokitella päästöt scope 1, 2 ja 3 -luokkiin GHG-protokollan mukaisesti. Päästöjen luokittelu vähentää kaksoislaskennan riskiä eri yritysten päästölaskentojen välillä sekä auttaa yritystä ja yrityksen sidosryhmiä hahmottamaan yrityksen liiketoiminnan merkittävimmät päästölähteet omassa ja arvoketjun toiminnassa.

        Monet yritykset raportoivat lisäksi arvoketjun päästöt tarkemmin viiteentoista eri päästökategoriaan eriteltynä. Päästötietoja hyödyntämällä yritys kykenee tunnistamaan toimintansa kannalta olennaisimmat päästölähteet ja optimoimaan liiketoimintaansa ympäristöä vähemmän kuormittavaksi.

        Yrityksen toiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt, kuten hiilidioksidi- (CO2), metaani- (CH4) ja typpioksiduulipäästöt (N2O), ovat merkittävä liiketoimintaan liittyvä ympäristönäkökulma.

        Kasvavat raportointivelvoitteet kuten CSRD-kestävyysraportointidirektiivi, vaativat nyt ja tulevaisuudessa yrityksiä kertomaan yksityiskohtaisesti liiketoiminnasta aiheutuvista ympäristövaikutuksista

        Scope 1-, scope 2- ja scope 3 -luokittelu

        Greenhouse Gas -protokollan mukaisesti päästöt luokitellaan seuraavasti:

        • Scope 1 sisältää kaikki suorat kasvihuonepäästöt, jotka muodostuvat yrityksen toiminnan seurauksena
        • Scope 2 sisältää kasvihuonepäästöt, jotka aiheutuvat ostetun ja kulutetun energian tuotannosta
        • Scope 3 sisältää kaikki muut epäsuorat kasvihuonepäästöt, jotka muodostuvat yrityksen toiminnan seurauksena, mutta päästölähteet itsessään eivät ole yrityksen omistuksessa tai hallinnassa. Tällaisia päästölähteitä ovat muun muassa hankintojen alkutuotannon päästöt sekä matkustamisen ja kuljetusten aiheuttamat päästöt. Scope 3 -päästöt on eritelty viiteentoista eri päästökategoriaan.

        Scope 1: suorat kasvihuonepäästöt

        Scope 1 -päästöt koostuvat yrityksen omistamien tai hallitsemien resurssien suorista päästöistä.Päästöt syntyvät suoraan seurauksena yrityksen toiminnasta ja näitä päästölähteitä yritys pystyy tyypillisesti helpoiten kontrolloimaan.

        Scope 1 -päästöjä voi jakaa neljään ryhmään:

        1. Prosessipäästöt

        Prosessipäästöillä tarkoitetaan yrityksen toiminnassa muodostuvia suoria kasvihuonekaasupäästöjen, kuten esimerkiksi anaerobisesta käymisestä tai maakaasun soihdutuksesta aiheutuvia metaanipäästöjä.

        1. Oma energiantuotanto

        Mikäli yritys tuottaa käyttöenergiaa joko omaan tai muiden toimijoiden käyttöön, lukeutuu energiantuotannosta aiheutuvat päästöt raportoivan yrityksen scope 1 -päästöihin.

        1. Polttoaineenkulutus

        Polttoaineenkulutuksesta aiheutuvat päästöt yrityksen omistamissa tai hallinnoimissa koneissa, laitteissa ja kulkuneuvoissa.

        1. Hajapäästöt

        Hajapäästöt ovat niin sanottuja vuotopäästöjä, joita aiheutuu muun muassa putki- ja laitevuotojen seurauksena. Hajapäästöjä syntyy teollisuuden lisäksi myös tavallisissa koti- ja toimisto-oloissa kuten, esimerkiksi viallisesti toimivista kylmiöistä ja ilmastointilaitteista. Hajapäästöjä voi vähentää tai kokonaan välttää huolehtimalla laitteiden kunnosta ja huolloista asianmukaisesti sekä korjaamalla tai vaihtamalla viallisesti toimivat laitteet.

        Scope 1 -päästöihin lukeutuvat siis yrityksen omasta toiminnasta suoraanaiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt. Koska Scope 1 -päästöt syntyvät yrityksen oman toiminnan seurauksena, on näihin myös helpointa vaikuttaa.

        Scope 2: energiankulutuksen epäsuorat kasvihuonepäästöt

        Scope 2 -päästöihin sisällytetään kaikki ne kasvihuonekaasupäästöt, jotka syntyvät toiselta osapuolelta ostetun energian tuotannosta. Tämä käsittää ostetun sähkön, lämmön, höyryn tai viilennyksen tuotannosta aiheutuvat päästöt.

        Useimmille yrityksille ostettu sähkö ja lämpö muodostavat tärkeimmät lähteet scope 2 -päästöille. On kuitenkin huomioitava, että toisille joillekin yrityksille myös erillinen höyryn ja viilennyksen hankinta voi aiheuttaa scope 2 -päästöjä. Toisaalta, mikäli yritys tuottaa itse osan tai kaiken käyttöenergiastaan, huomioidaan tuotannosta aiheutuvat päästöt osana scope 1 -päästöjen laskentaa.

        Tunnistamalla olennaisimmat scope 2 päästölähteet yritys voi kehittää energiankulutusta ja -hankintaansa kestävämpään suuntaan ja pienentää liiketoimintansa päästöjä.

        Scope 3: arvoketjun epäsuorat kasvihuonepäästöt

        Scope 3 -päästöt kattavat kaikki epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt, jotka syntyvät yrityksen toiminnan seurauksena, mutta päästölähteet eivät suoraan ole yrityksen omistuksessa tai hallinnassa. Nämä päästöt käsittävät esimerkiksi hankintaketjun aiheuttamat päästöt, kuljetusten päästöt, myytyjen tuotteiden käytöstä aiheutuvat päästöt sekä jätteiden käsittelyn päästöt.

        Useimmilla yrityksellä suurin osa kasvihuonekaasupäästöistä syntyvät yrityksen arvoketjussa, joko ylä- tai alavirrassa suhteessa yrityksen omaan toimintaan.

        Ylävirran päästölähteisiinlukeutuvat kaikki epäsuorat päästöt, jotka syntyvät yrityksen arvoketjussa oman tuotteen tai palvelun luovuttamishetkeen saakka.

        GHG-protokolla jaottelee nämä päästölähteet kahdeksaan eri kategoriaan:

        • Ostetut tuotteet ja palvelut
        • Käyttöomaisuus
        • Polttoaineisiin ja energiaan liittyvät toiminnot, joita ei ole huomioitu osana scope 1 & 2 -laskentaa
        • Ylävirran kuljetukset ja jakelu
        • Toiminnassa syntyvien jätteiden käsittely
        • Liikematkat
        • Työmatkat
        • Yrityksen vuokraama omaisuus

        Alavirran päästölähteisiin lasketaan kaikki epäsuorat päästöt, jotka syntyvät sen jälkeen, kun tuote tai palvelu toimitetaan asiakkaalle.

        GHG-protokolla jaottelee nämä päästölähteet seitsemään eri kategoriaan:

        • Alavirran kuljetukset ja jakelu
        • Myytyjen tuotteiden käsittely
        • Myytyjen tuotteiden käytöstä aiheutuvat päästöt
        • Myytyjen tuotteiden loppukäsittelystä aiheutuvat päästöt
        • Alavirran vuokrattu omaisuus
        • Franchise-liiketoiminnan päästöt
        • Sijoitustoiminnan päästöt

        Miksi yrityksen päästöjen seuranta on tärkeää?

        Hiilijalanjäljen monitorointi ja raportointi on yrityksille tärkeä tapa ottaa vastuuta ympäristövaikutuksistaan. Vuodesta 2014 lähtien kaikki yritykset, jotka työllistävät vähintään 500 henkilöä, ovat olleet velvollisia raportoimaan sosiaalisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksistaan Euroopan unionin NFR-direktiivin (Non-Financial Reporting Directive) mukaisesti.

        Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) eli yritysten kestävyysraportointidirektiivin myötä vastuullisuusraportointi tulee entistä tarkemmaksi ja vaativammaksi yrityksille.

        Uudella CSRD-direktiivillä on haluttu laajentaa yritysraportoinnin ohjeistuksen soveltamisalaa jalaatia yhtenäisempiä raportointistandardeja. Lisäksi raportointivelvollisuus laajenee porrastetusti kaikkiin pörssilistattuihin yrityksiin.

        Scope 1, 2 ja 3 -päästöt mukana vastuullisuusraportoinnissa

        EU:n alueella erilaiset direktiivit velvoittavat yrityksiä raportoimaan liiketoiminnan ympäristöhaitoista ja sosiaalista vaikutuksistaan.

        Vuodesta 2014 lähtien Euroopan unionin NFR-direktiivi (Non-Financial Reporting Directive) on velvoittanutkaikkia yli 500 henkilöä työllistävät yritykset raportoimaan sosiaalisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksistaan. Tämä velvoite koskee myös kasvihuonekaasupäästöjen raportointia.

        Vuodesta 2024 alkaen uuden CSRD-kestävyysraportointidirektiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive) mukainen raportointivelvoite astuu voimaan, ja sen myötä raportoinnissa siirrytään uusien ohjeiden mukaiseen lähestymistapaan.

        CSRD-direktiivillä pyritään laajentamaan raportoinnin soveltamisalaa ja laatimaan yhtenäisempiä raportointistandardeja. CSRD edellyttää yrityksiä varmistamaan, että yrityksen liiketoiminta on linjassa Pariisin ilmastosopimuksen mukaisten tavoitteiden kanssa. Tämän vaatimuksen täyttäminen edellyttää yrityksiltä kasvihuonekaasupäästöjen entistä tarkempaa seurantaa sekä kunnianhimoista ja tavoitteellista päästöjen vähentämistä.

        Ilmastovaikutusten hallinta osanavastuullista yritystoimintaa

        Yrityksen toiminnan kannalta olennaisten kasvihuonekaasupäästölähteiden selvittäminen ja päästöjen laskenta on ensimmäinen vaihe yrityksen ilmastovaikutusten hallinnassa. Merkittävimpien päästölähteiden tunnistamisen myötä yritys voi asettaa omalle toiminnalleen tarkoituksenmukaiset ja vaikuttavat päästövähennystavoitteet.

        Oikea-aikaiset ja kohdennetut toimenpiteet mahdollistavat päästöjen vähentämisen yrityksen liiketoiminnassa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Oman toiminnan päästöjen (scope 1&2) hallinta ei enää jatkossa riitä, vaan myös arvoketjun päästöihin (scope 3) on syytä kohdistaa päästövähennystoimenpiteitä.

        Ilmastovaikutusten hallinta ja suunnitelmallinen vähentäminen on tärkeää viedä osaksi yrityksen vastuullisuusstrategiaa, sillä yrityksen ilmastovastuu on erottamaton osa kestävää yritystoimintaa. Sidosryhmien ja lainsäädännön tiukentuvat vaatimukset ja odotukset vastuullisuuden osalta edellyttävät kunnianhimoisia ja vaikuttavia ilmastotoimenpiteitä.

        Vaikka kaikkiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ei välttämättä vielä samalla tavalla kohdistu painetta päästövähennysten osalta, valuvat isojen yritysten päästövähennystoimenpiteet ja -tavoitteet arvoketjua alaspäin myös pienemmille yrityksille. Tästä syystä myös pk-yritysten on aika tuoda ilmastoasiat osaksi vastuullisuusstrategiaansa ja valmistautua hyvissä ajoin mahdollisiin tuleviin vaateisiin.

        Ecobion asiantuntijatiimi auttaa teitä mielellään kaikissa kasvihuonekaasuihin sekä niiden monitorointiin ja raportointiin liittyvissä kysymyksissä.

        Jatketaan keskustelua! Lähetä kysymyksesi alla olevan lomakkeen kautta ja palaamme asiaan pian.


           

          Meriliikenteen päästökauppa

          Meriliikenteen päästökauppa alkaa vuonna 2024 ja tulevina vuosina meriliikenteeseen kohdistetaan EU-tasolla merkittäviä päästövähennystoimia. Muutosten takana on Euroopan komission vuonna 2021 laatima 55-valmiuspaketti. Paketin ehdotuksilla toimeenpannaan EU:n ilmastolaissa asetetut velvoitteet vähentää EU:n nettokasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä, sekä saavuttaa EU-tason ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä.

          Meriliikenne liitetään päästökauppaan

          Päästökauppalainsäädäntö laajenee, ennen Euroopan komission 55-valmiuspakettia meriliikenteen päästövähennystoimista on päätetty enimmäkseen Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (International Maritime Organization, IMO). Vuodesta 2018 alkaen asetus meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta (MRV-asetus) on edellyttänyt EU-tasolla meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista.

          55-valmiuspaketin tuomat muutokset meriliikenteeseen

          55-valmiuspaketin tuomien muutosten myötä

          • meriliikenteeltä edellytetään esimerkiksi uusiutuvien ja vähäpäästöisten polttoaineiden käyttöasteen vaiheittaista nostoa.
          • Energiaverodirektiivin päivityksellä puolestaan poistetaan meriliikenteen verovapaus EU:n sisällä.
          • Osana kiristyviä päästövähennystoimia päästökauppadirektiiviä päivitetään MRV-asetukseen pohjaten, ja meriliikenne liitetään päästökaupan piiriin asteittain, alkaen 1.1.2024. Päästökaupan piirissä olivat jo suuret teollisuus- ja energiantuotantolaitokset sekä lentoliikenne Euroopan talousalueen sisällä.

          Meriliikenne osaksi päästökauppaa 2024

          Meriliikenteen päästökauppa koskee 2024 alkaen hiilidioksidipäästöjä, ja vuodesta 2026 alkaen myös metaani- ja dityppioksidipäästöjä.

          Asteittaisuutta on lisätty myös muin tavoin.

          • Vuonna 2024 päästökaupan piirissä ovat bruttovetoisuudeltaan 5 000 ja sitä suurempien alusten matkat, joilla kuljetetaan kaupallisesti rahtia tai matkustajia, sekä näiden alusten päästöt EU-maiden satamissa.
          • Vuodesta 2027 alkaen mukaan astuvat myös bruttovetoisuudeltaan 5 000 ja sitä suuremmat offshore-alukset.

          Päästöoikeuksien palauttaminen

          Laivayhtiöiden tulee palauttaa vuoden 2024 osalta päästöoikeudet 40 prosentille raportoiduista päästöistä, vuodelta 2025 jo 70 prosentille raportoiduista päästöistä, ja vuoden 2026 päästöistä eteenpäin täysimääräisesti.

          Päästökauppaa sovelletaan täysimääräisesti niihin meriliikenteen päästöihin, jotka syntyvät jäsenvaltioiden satamissa ja matkoilla jäsenvaltioihin kuuluvien satamien välillä. Lisäksi velvoitteet koskevat puolta niistä päästöistä, jotka syntyvät matkoilla jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden satamien välillä.

          Meriliikenteen päästökaupan huojennukset voimassa vuoteen 2030 asti

          Vuoteen 2030 asti on ulotettu poikkeuksia ja helpotuksia. Kaikkia jäsenvaltioita koskee poikkeus EU:n syrjäisistä alueista. Jäsenvaltiot voivat harkita poikkeusta julkisen palvelun velvoitetta toteuttavien kohdalla tai palveluhankintasopimuksilla hankittujen matkustaja-alusten kahden jäsenmaan välisiä matkoja koskien.

          Lisäksi saaripoikkeuksen mukaan jäsenvaltio voi päättää, kuuluuko soveltamisalaan matkustaja-autolauttojen tai muiden matkustaja-alusten kuin risteilijöiden matkat alle 200 000 asukkaan saarella sijaitsevan sataman ja samassa jäsenvaltiossa sijaitsevan sataman välillä.

          Direktiivi sisältää myös jäävahvistettuja aluksia koskevan helpotuksen. Jäänmurtotehtävissä olevat jäänmurtajat puolestaan on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle, koska ne eivät harjoita rahdin tai matkustajien kaupallista kuljetusta. Kiinteistä laitoksista poiketen meriliikenne ei tarvitse erillistä päästölupaa, vaikka meriliikenne liitetään laitosten päästökaupan piiriin.

          Meriliikenteen päästökauppa arviomuistio 2023

          Työ- ja elinkeinoministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö julkaisivat meriliikenteen päästökauppaan liittämisestä arviomuistion maaliskuussa 2023. Arviomuistio käsitteli meriliikenteen päästökauppaan liittämisen ja mahdollisen saaripoikkeuksen ympäristö- ja taloudellisia vaikutuksia. Suomessa voidaan tehdä kansallinen arviointi saaripoikkeuksen soveltamisesta vuoteen 2030 asti manner-Suomen ja Ahvenanmaan väliseen liikennöintiin.

          Arviossa todetaan muun muassa;

          • Että meriklusteri on merkittävä teollisuussektori Suomessa, ja sen suurin ajuri on meriteollisuus, johon kuuluu kaikki meriliikenteeseen ja merelle tarkoitettujen hyödykkeiden valmistus, korjaaminen, huolto ja hallinnointi.
          • Meriliikenteen päästövähennystoimien odotetaan arviomuistiossa luovan liiketoimintamahdollisuuksia Suomen meriklusterille ja energiateknologioiden aloille, kun kysyntä ympäristöystävällisille ratkaisuille lisääntyy, mikä puolestaan voi vaikuttaa myönteisesti kilpailukykyyn ja kansantalouteen.

          Kansantaloudellisista vaikutuksista puolestaan todetaan;

          • että päästökauppa vaikuttaa Suomen meriliikenteen ja ulkomaankaupan suhteelliseen hintakilpailukykyyn verrattuna kolmansiin maihin ja EU:n sisällä. Johtuen pitkistä etäisyyksistä, meriliikenteen merkittävästä roolista ja talvimerenkulusta vaikutukset Suomen ulkomaankaupan hintakilpailukyvylle voivat olla suhteellisesti suuremmat kuin muiden EU-maiden ulkomaankaupalle.
          • Arviossa nostetaan esiin, että Suomen kuljetuksia muualle Eurooppaan ei juurikaan voida siirtää muille liikennemuodoille. Esille nostetaan myös se, että muissa EU-maissa kohdataan samankaltaisia kustannusvaikutuksia, ja ne tasaavat suhteellisesti Suomen kilpailukykyyn ja kansantalouteen kohdistuvia vaikutuksia.

          Meriliikenteen päästökauppaa koskevan arviomuistion lausuntojakso päättyi huhtikuun loppuun 2023. Samalla lausuntojaksolla julkaistiin arviomuistiot kiinteitä laitoksia ja lentoliikennettä koskien.

          Päästökauppaa koskevat yleiset muutokset

          Päästökauppaa koskevia yleisiä muutoksia ovat

          • yleisen päästökaupan päästövähennystavoitteen kiristäminen 62 prosenttiin vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä,
          • ilmaisjaon kiristyminen,
          • jätteenpolttolaitoksia koskeva päästöjen tarkkailu- ja raportointivaatimus, ja soveltamisalan laajentaminen direktiivissä luetelluilla toimialoilla toimiviin päästöttömiin laitoksiin sekä pieniin vedyn tuotantolaitoksiin.
          • Päästökaupan soveltamisalasta suljetaan puolestaan pois sellaiset laitokset, joiden päästöistä yli 95 prosenttia syntyy kestävän biomassan poltosta. Muutoksilla päästöttömille laitoksille mahdollistetaan päästökaupasta hyötyminen taloudellisesti, antamalla niille mahdollisuus hakea tuotannolle ilmaisjakoa.
          • lentoliikenteen päästökauppaa tehostetaan vähentämällä asteittain ilmaisjakoja, kiristämällä lineaarista päästövähennyskerrointa, sekä sisällyttämällä tukimekanismin uusiutuvien lentopolttoaineiden käytölle.

          Direktiiviin sisältyy myös uusi polttoaineen jakelua koskeva päästökauppa, jota koskeva arviomuistio tullee lausunnoille syksyllä 2023.

          Uudistuneen EU-päästökauppadirektiivin vaatimukset tulee panna kansallisesti toimeen 31.12.2023 mennessä. Suomessa kansallista toimeenpanoa on valmisteltu jo syksystä 2022 lähtien. Kansallisesti päästökaupasta säädetään päästökauppalaissa (311/2011) ja laissa lentoliikenteen päästökaupasta (34/2010).

          Päästökauppadirektiivien toimeenpanon yhteydessä on ministeriöiden mukaan tarkoitus kumota voimassa olevat lait ja säätää uusi päästökauppalaki, johon sisällytettäisiin uudet vaatimukset kokonaisuudessaan.

          Asiantuntijat tukenasi päästökaupassa

          Ecobio tarjoaa mielellään yrityksellenne konsulttiapua päästökauppaan liittyen. Voimme tarjota yrityksellenne ajankohtaista tietoa ja auttaa hahmottamaan muutoksia teidän näkökulmastanne.

          Ecobion asiantuntijat tukevat esimerkiksi

          • päästölupahakemuksissa,
          • päästölupamuutoksissa,
          • tarkkailusuunnitelman laatimisessa ja muutoksissa,
          • ilmaisjakoa koskevissa hakemuksissa ja vuosiraportoinneissa,
          • vuosittaisessa päästöjen raportoinnissa joko kertaluontoisesti tai jatkuvalla sopimuksella.

          Jatketaan keskustelua, ota yhteyttä alla olevan lomakkeen kautta ja palaamme asiaan mahdollisimman pian.



            Teksti: Sanni Aumala, Konsultti, Ecobio

            Kestävyysraportointi Euroopassa – Tämä kaikki sinun tulee tietää

            Kestävyysraportointi Euroopassa

            Euroopan unionin alueella toimivien yritysten kestävyysraportointi ja sitä koskevat velvoitteet kasvavat vuosi vuodelta. Listasimme olemassa olevia ja tulevia uusia yritysvastuuraportoinnin keskeisiä kohtia.

            Euroopan vihreän kehityksen ohjelma  

            Ilmastonmuutos ja biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen ovat uhka Euroopalle ja maailmalle. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (EU:n Green Deal) on EU:n strategia, jolla pyritään estämään ilmastonmuutoksen paheneminen entisestään sekä voittamaan ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden vähenemisen aiheuttamia haasteita. 

            EU:n Green Dealin tavoitteet ovat: 

            • Euroopasta tulee ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä 
            • Vähintään 55 % vähennys kasvihuonekaasupäästöissä vuoden 1990 tasosta  
            • EU:ssa istutetaan 3 miljardia puuta vuoteen 2030 mennessä. 

            Pitkällä aikavälillä EU:n Green Deal pyrkii tekemään EU:sta modernin, resurssitehokkaan ja kilpailukykyisen talouden, jossa: 

            • vuoteen 2050 mennessä ei enää aiheuteta kasvihuonekaasujen nettopäästöjä  
            • talouskasvu on erotettu resurssien käytöstä 
            • ei jätetä ketään ihmistä eikä mitään aluetta muista jälkeen.  

            Yritysten kestävyysraportointi Euroopassa

            EU-sääntelyn mukaan suuret yritykset ovat velvollisia raportoimaan vuosittain kestävään kehitykseen liittyvästä toiminnastaan ja siitä, miten yritys käsittelee sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä haasteita. Kestävyysraportointisääntelyn avulla voidaan edesauttaa rahoituksen suuntaamista vastuullisiin yrityksiin ja kestävämpään toimintaan, ja samalla tukea Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita vuosille 2030 ja 2050.  

            Keskeinen panos EU:n Green Dealin tavoitteiden saavuttamiseen on julkistaa avoimesti tietoa kestävän kehityksen riskeistä yrityksille ja yritysten vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön. Läpinäkyvän tiedon edellytyksenä on nykyistä laadukkaampi ja yrityksille pakollinen raportointi yritysvastuun keskeisistä asioista. 

            Nykyään pakollisen raportoinnin piirissä on noin 12 000 suurta pörssiyhtiötä Euroopassa, mutta vuoteen 2027 mennessä yli 50 000 yritystä raportoi kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) ja sääntelyä täydentävien eurooppalaisten kestävyysraportointistandardien mukaisesti.  

            • Kaikkien suurten yritysten (listattujen ja listaamattomien) on noudatettava eurooppalaisia kestävyysraportointistandardeja (ESRS): Listatut suuret yritykset jo vuodesta 2025 alkaen ja kaikki suuret yritykset vuodesta 2026 alkaen.  
            • Listatuilla pk-yrityksillä on vuoteen 2027 asti aikaa valmistautua tuleviin raportointistandardeihin ja -vaatimuksiin. 
            • Raportointivaatimukset koskevat vuodesta 2029 alkaen myös EU:n alueella toimivia yrityksiä, joiden pääkonttori on EU:n ulkopuolella ja joiden liikevaihto EU:ssa on yli 150 miljoonaa euroa. 

            Eurooppalaiset kestävyysraportointistandardit

            Eurooppalaiset kestävyysraportointistandardit (ESRS) määrittelevät tarkemmin yritysten kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) velvoitteet.  

            Raportointistandardeilla asetetaan yrityksille pakollisten yritysvastuutietojen vähimmäistaso. Kaikki yritykset raportoivat kestävään liiketoimintaan liittyvien yleisten periaatteiden lisäksi: 

            • strategiasta ja liiketoimintamallistaan 
            • kestävyysaiheisiin liittyvistä vaikutuksistaan 
            • kestävän kehityksen riskeistä ja mahdollisuuksista. 

            Kestävyysraportointistandardeja on valmisteltu monen eri sidosryhmän yhteistyöllä. Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antava ryhmä EFRAG viimeisteli marraskuussa ensimmäisen setin EU:n kestävyysraportointistandardeista. Näiden 12 standardiluonnoksen perusteella komissio julkaisee lopulliset standardit viimeistään 2023 kesällä. Lue lisää täältä. 

            Pakolliset raportointivaatimukset 

            Suuret listatut kirjanpitovelvolliset yritykset julkaisivat vuonna 2023 ensimmäistä kertaa EU:n taksonomia-asetuksen velvoittamina selvityksen taksonomianmukaisesta kestävästä toiminnastaan. Vuodesta 2024 lähtien taksonomiaraportoinnin soveltamisala laajenee kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) voimaantulon myötä. Jatkossa yhä useampi yritys sisällyttää kestävyysraporttiinsa tiedot taksonomianmukaisesta toiminnastaan. 

            Yritysten kestävyysraportointidirektiivi (CSRD)

            CSRD:n mukaisen kestävyysraportoinnin myötä suuri osa EU:ssa toimivista yrityksistä raportoi jatkossa taksonomianmukaisesta toiminnastaan. Lisäksi yritysten on julkaistava vuosittain toimintakertomuksensa yhteydessä tarkempaa tietoa mm. toimintansa sosiaalisista ja ympäristöön liittyvistä vaikutuksista. 

            CSRD:n soveltamisala: 

            • 1.1.2024 alkaen kaikki pörssiyhtiöt, jotka työllistävät yli 500 henkilöä (eli ne, jotka jo nykyisin ovat velvollisia laatimaan selvityksen muista kuin taloudellisista tiedoistaan ja julkaisemaan EU:n taksonomian mukaiset tiedot) 
            • 1.1.2025 alkaen listatut ja listaamattomat yhtiöt, jotka täyttävät kaksi seuraavista kriteereistä: yli 250 työntekijää, liikevaihto vähintään 40 miljoonaa euroa, tase 20 miljoonaa euroa 
            • 1.1.2026 alkaen listatut pk-yritykset 
            • 1.1.2028 alkaen kolmansien maiden yritykset, joiden liikevaihto EU:ssa on yli 150 miljoonaa  
            EU-taksonomia

            EU-taksonomia on yksi Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toimenpiteistä, jonka tavoitteena on edistää EU:n ilmastoneutraaliustavoitteita vuoteen 2050 mennessä. Yritysten on luokiteltava ympäristön kannalta kestävä toimintansa ja investointinsa EU-taksonomian mukaisesti. Tavoitteena on saada rahoitusmarkkinat suuntaamaan investointeja ympäristön kannalta kestävämpiin ratkaisuihin.  

            Vuodesta 2023 alkaen yritysten on arvioitava taloudellisten toimintojensa kestävyyttä. Käytännössä tämä toteutuu siten, että yrityksen kaikki toiminnot tarkastellaan taksonomian ilmastotavoitteita koskevien teknisten seulontakriteerien mukaisesti.  

            EU-taksonomia pähkinänkuoressa – Lue lisää täältä. 

            EU:n direktiivi yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta  

            Euroopan komissio julkaisi helmikuussa 2022 direktiiviehdotuksen yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta (Corporate Sustainability Due Diligence). Direktiivi asettaa yritykset avainrooliin kestävän talouden ja vastuullisen yhteiskunnan rakentamisessa. Yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta annettu direktiivi täydentää jo voimassa olevia kestävän kehityksen raportointia koskevia säädöksiä, kuten yritysten kestävyysraportointidirektiivi CSRD, kestävän rahoituksen tiedonantovelvoiteasetus (Sustainable Finance Disclosure Regulation, SFRD) ja EU:n taksonomia-asetus.  

            Kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta annetun direktiivin mukaan yritysten on: 

            • sisällytettävä huolellisuusvelvoite osaksi toimintaperiaatteita 
            • tunnistettava todelliset tai mahdolliset haitalliset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset 
            • estettävä tai lievennettävä mahdollisia vaikutuksia
            • lopetettava tai minimoitava toteutuneita vaikutuksia 
            • perustettava valitusmenettely ja ylläpidettävä sitä 
            • seurattava huolellisuusvelvoitetta käsittelevien linjausten ja toimenpiteiden tehokkuutta 
            • tiedotettava huolellisuusvelvoitteesta julkisesti. 

            CSDD tulee koskemaan EU.n alueelle toimivia yrityksiä jotka täyttävät seuraavat kriteerit:

            • yli 250 työntekijää ja liikevaihto yli 40 miljoona euroa.
            • Emoyhtiöt, joilla on yli 500 työntekijää ja liikevaihto yli 150 miljoona euroa

            CSDD tulee koskemaan myös EU:n ulkopuolisia yrityksiä, joiden liikevaihto on yli 150 miljoona euroa, jos vähintään 40 miljoona euroa liikevaihdosta on kiertynyt EU:n alueella. Säännökset koskevat kaikkia sektoreita, myös finanssipalveluita.

            KESTÄVYYSRAPORTOINTI – Nyt ja tulevaisuudessa 

            Kestävyysraportoinnin kehittyessä ja laajentuessa yritysten lakisääteiset raportointivaatimukset ja huolellisuusvelvoitteeseen liittyvät työt lisääntyvät. EU:n tavoitteena on asettaa kestävän kehityksen mukaiselle toiminnalle globaalit standardit ja rohkaista muuta maailmaa seuraamaan esimerkkiä niin, että kestävyysraportoinnin hyvät käytännöt otetaan käyttöön myös muualla kuin EU:ssa. 

            Vapaaehtoinen kestävyysraportointi

            Kasvaneen kiinnostuksen ja markkinapaineen ansiosta EU:n ulkopuoliset Euroopan maat todennäköisesti lähtevät mukaan vapaaehtoiseen kestävyysraportointiin tai ainakin hyötyvät raportointikehikosta jo varhaisessa vaiheessa. Kaikkien kolmansien maiden yritysten, joilla on tytäryhtiöitä EU:ssa, on vuodesta 2029 alkaen raportoitava kestävyysraportointidirektiiviin (CSRD) perustuvat kestävän kehityksen tiedot, mikä vaikuttaa yrityksiin myös EU:n ulkopuolella. 

            Aivan lähiaikoina kestävyysraportointia täydennetään raportointistandardeilla ja välittöminä seuraavina vaiheina ovat yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta annetun direktiivin mukaiset lisävelvoitteet sekä EU-taksonomian ympäristötavoitteita koskevien toimintojen lisääminen.

            EU:lla on kunnianhimoinen tavoite saada käyttöön vahvat oikeudelliset raamit eurooppalaisen vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiselle. Yhteisen oikeudellisen kehyksen avulla voidaan torjua ympäristöön ja yhteiskuntaan vaikuttavia kasvavia kestävyysriskejä. Vihreän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa kestävyysraportointi on keskeinen tekijä.  

            Ecobion asiantuntijat auttavat mielellään mikäli sinulla on kysyttävää. 

            Ota yhteyttä:


              Luonnon monimuotoisuus ja talous

              Luonnon monimuotoisuus ja talous kytkeytyvät yhteen yritysten toiminnassa. Keväällä 2023 Suomen Ympäristöministeriö julkaisi Suomen maaraportin taloutemme vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen. Raportti perustuu Cambridgen taloustieteen professori Sir Partha Dasguptan vuonna 2021 tuottamaan ”The Economics and Biodiversity: The Dasgupta Review” (2021) -julkaisuun. Julkaisussa käsitellään mahdollisia ratkaisuja luontokadon pysäyttämiseksi.

              Dasguptan raportti – Talous ja luonnon monimuotoisuus

              Dasguptan raportti esitti kymmenen muutospolkua biologisen monimuotoisuuden vahvistamiseksi. Yritystoiminnan kannalta tärkeimmät teemat ovat:

              • kulutus ja tuotantotapojen muuttaminen,
              • tuotantoketjut ja kansainvälinen kauppa,
              • haitallisten vaikutusten hinnoittelu,
              • luontopääoman mittarit,
              • globaali rahoitusjärjestelmä

              Haitan aiheuttaminen luonnolle tulee tulevaisuudessa maksamaan enemmän. Tällä hetkellä luonnon tuhoutumisen todellinen arvo ei vaikuta hintoihin markkinoilla. Kauppapolitiikka voi kehittyä kestävien hyödykkeiden tuontitukien ja luontojalanjälkeen perustuvien tullimaksujen suuntaan. Luontohaittojen taloudelliset kustannukset tulevat näkymään maan käytön suunnittelussa ja ekosysteemipalvelujen maksuina.

              Mitä tarkoittaa luonnon monimuotoisuus?

              Biologinen monimuotoisuus tarkoittaa kaikkea biologisen elämän moninaisuutta määritellyltä alueelta – erilaisia ​​eläimiä, kasveja, sieniä ja jopa mikro-organismeja, kuten bakteereja.
              Nämä lajit ja organismit työskentelevät yhdessä ekosysteemeissä, muodostamalla monimutkaisen verkoston, ylläpitääkseen tasapainoa ja tukeakseen elämää. Luonnon monimuotoisuus tukee kaikkea, mitä tarvitsemme selviytyäksemme: ruokaa, puhdasta vettä, lääkkeitä ja suojaa. 

              Mitä tarkoittaa Corporate Biodiversity – yritysten biodiversiteetti?

              Corporate Biodiversity on yrityksen toimintaa, jolla se hallitsee ja johtaa luontoon ja ekosysteeminpalveluihin liittyvää liiketoimintaansa, niiden riskejä ja mahdollisuuksia. Luontokato ja ekosysteemipalvelujen heikentyminen aiheuttavat häiriöitä ja muutoksen tarvetta monien toimialojen yrityksille.

              Luontokato ja ekosysteemin heikentyminen ovat lähde liiketoimintariskeille.  Riskit voivat olla fysikaalisia tai muutoksesta aiheutuvia. Näillä riskeillä on vaikutuksia yrityksen talouteen, jolloin riskit muuntuvat yritysten taloudellisiksi riskeiksi. Jolloin ne muuntuvat yritysten rahoittajien epävarmuustekijöiksi. Riskit voivat näkyä lainoissa, markkinoilla ja toiminnan häiriöinä. Toki edellä mainitut ilmiöt voivat luoda yrityksille liiketoimintamahdollisuuksia, jolloin yrityksen talous vahvistuu.

              Luonnon monimuotoisuus ja liiketoiminta.

              Luonnon monimuotoisuus ja talous eri toimialoilla

              Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoima tiedepaneeli selvitti Ympäristöministeriön tilauksesta, mitä Dasguptan muutospolut Suomelle tarkoittavat. Suomen maaraportissa todetaan, että suomalaisen tuotannon monimuotoisuusvaikutukset syntyvät erityisesti maa- ja metsätaloudessa.

              Metsäteollisuuden keskeisiä vaikutuksia ovat viime vuosikymmeninä olleet muutokset metsien ikärakenteissa ja lajistossa sekä ojituksen vaikutukset suoekosysteemeissä ja vesistöissä.  Suomessa harjoitetun maatalouden monimuotoisuusvaikutukset syntyvät maankäytön muutoksista, joita ovat muuan muassa laidunnuksen vähentyminen. Ruuan tuotannolla ja erityisesti lihan tuotannolla on suuri vaikutus luonnon monimuotoisuuteen.

              Elintarviketeollisuuden innovatiivisuus ja kulutustottumusten muutokset kasvisruuan suuntaan ovat tärkeässä asemassa tiellä luontokadon ehkäisyyn. Myös matkailuelinkeino hyötyy luonnon hyvinvoinnista eikä sillä ei ole varaa menettää luonnon vetovoimaa elinkeinolle. Suomen vesistöjen monimuotoisuus ja hyvinvointi luovat edellytyksiä sekä kalastuselinkeinolle että virkistyskalastukselle.

              Luonnon monimuotoisuus ja yrityksen johtaminen

              Luonnon monimuotoisuus on nousemassa ilmastonmuutoksen rinnalle yritysjohdon skenaariotyöhön, strategioihin, niiden jalkauttamiseen sekä tuotantoketjujen luontohaittojen arviointiin ja mittaamiseen, sekä lopulta yritysten taloudelliseen raportointiin.

              Yritysten toiminta on riippuvainen terveistä ja hyvin toimivista ekosysteemeistä, ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen heikentää tätä perustaa.

              Tällä hetkellä EU:n taksonomia-asetus edellyttää julkisesti noteeratuilta yrityksiltä ilmastotoimien raportointia. Keväällä 2023 taksonomiavaatimukset laajenevat koskemaan ekosysteemejä ja biodiversiteettiä, kun EU komissio julkaisee Taksonomiajärjestelmästä vielä puuttuvat tekniset kriteerit neljältä ympäristötavoitteelta. Tämän avulla luontokatoon liittyvät tekijät yritysten toiminnassa saavat rahallisen arvon.

              EU valmistelee myös laajaa säädös- ja standardipakettia yritysten kestävän kehityksen raportointiin (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD). Biodiversiteettiriskien ja niiden vaikutusten merkitys yritystoiminnalle vahvistuu tätäkin kautta.

              Yrityksille vapaaehtoisen järjestelmän luonut Science-based Target Network -organisaatio on nostamassa ilmastonmuutoksen rinnalle luontokadon ehkäisyn tieteeseen perustuvassa ympäristöohjelmassaan. Biodiversiteettiohjelman nimi on Science-based Target for Nature, SBTN.

              Yritysten on aika nostaa luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ilmaston muutoksen rinnalle liiketoiminnassaan.

              Ecobion biodiversiteettipalvelut yrityksille

              Tarjoamme biodiversiteettipalveluja aina luonnon tutkimisesta yritysten johtamiseen saakka. Ecobion biodiversiteettitiimin osaaminen syntyy monen tieteenalan risteyskohdassa – biologian, maantieteen ja johtamisen erityisosaajien yhteistyöstä.

              Keskustelemme mielellämme lisää siitä, miten pääsette eteenpäin luonnon ottamisessa huomioon liiketoiminnassanne.

              Ecobio on edellä käyvien yritysten asiantuntijakumppani biodiversiteetissä.

              We help you balance business and nature.

               

              Science-based target for Nature – Luonto johtamisen ytimeen

              Science-based target for Nature (SBTs for Nature) on seuraava yritysten johtamisen “must have”. Luonnon tila heikkenee ja luontokato nousee väistämättä edellä käyvien yritysten johdon skenaarioihin, strategioihin ja raportointiin.

              Luontokato vaikuttaa ekosysteemeihin, lajikirjoon ja luonnon antimiin ihmisille. Eturintamassa ovat ne yritykset, jotka hyödyntävät suoraan luontoa ja ekosysteemejä kuten esimerkiksi maa- ja metsätalous, metsäteollisuus, elintarviketeollisuus ja rakennusteollisuus.

              Science-Based Targets – tieteeseen perustuvat ilmastotavoitteet

              Science-based Targets (SBT), eli tieteeseen perustuvat tavoitteet tarkoittaa viimeisimmän ilmastotieteen mukaisia päästövähennystavoitteita, jotka ovat linjassa Pariisin ilmastosopimuksen kanssa. SBT ilmastotavoitteiden avulla tiedät kuinka paljon ja kuinka nopeasti yrityksesi täytyy vähentää kasvihuonepäästöjä.

              Tieteeseen pohjautuva (Science-based) tarkoittaa tieteellisesti tutkittuun tietoon perustuvaa luonnon ja ihmisen elämälle suotuisan ja turvallisen maapallon kantokyvyn rajojen määrittelyä ja niiden rajoissa toimimista. Tavoite (target) on mitattava, toiminnan vaikuttama ja aikaan sidottu.

              Tunnetuin SBT on Science-based Target for Climate. SBT for Climate on laajasti yrityksissä hyödynnetty ilmasto-ohjelma, joka perustuu tieteellisen tietoon tarvittavista päästöjen vähentämisestä maapallon elinolosuhteiden säilyttämiseksi. Se näyttää yrityksille polun riittävän kunnianhimoisiin toimiin.

              Mikä on Science-Based Target for Nature?

              Ilmastotavoitteiden rinnalle Science-based Target Network -järjestö, SBTNvalmistelee vastaavasti yrityksille laajempaa mallia johtaa ja raportoida tieteeseen perustuvasti luontokadon ehkäisyä ja luonnon ennallistamista. Malli kattaa luonnon monimuotoisuuden, makean veden, meriveden ja maaperän. Tämä ohjelma on nimeltään Science-based Target for Nature, SBT for Nature.

              Science-based Target for Nature on vasta valmisteluvaiheessa. Sen periaatteiden, elementtien ja ohjeistojen luonnoksia testataan parhaillaan.

              Toimintamalli yrityksille sisältää seuraavat päävaiheet:

              1. Arvioi. Toteuta olennaisuuksien arviointi. Tarkastele liiketoiminnan arvoketjua.
              2. Tulkitse ja priorisoi. Tunnista vaikutusalueet. Priorisoi paikat.
              3. Mittaa, aseta tavoitteet & raportoi. Määritä perustaso. Suunnittele tarkkailu. Aseta tavoitteet. Raportoi perustaso ja tavoitteet.
              4. Toimi. Ensi sijassa vältä haitalliset vaikutukset. Vähennä niitä. Suojele ja ennallista. Muunna.
              5. Seuraa tulostesi vaikutuksia. Raportoi. Varmenna.

              Maaliskuussa 2023 SBTN julkaisee osan uudesta mallista, Science-based Targets for Nature V1, joka tarjoaa tarkempia teknisiä ohjeita siitä, miten yritykset voivat asettaa tieteeseen perustuvia tavoitteitaan parantaakseen luonnon hyvinvointia.

              Science-Based Target for Nature - luontokadon ehkäiseminen ja tieteeseen perustuvat tavoitteet

              Miten Science-Based Target for Nature eroaa ilmastotavoitteista?

              Science-based Targets for Climate tavoitteet pyrkivät pysäyttämään ilmaston lämpenemisen Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti 1,5C asteeseen. Ilmastotavoitteisiin sitoutuneilla yrityksillä on yksi selkeä tavoite, kasvihuonepäästöjen vähentäminen. Miten tavoitteet saavutetaan, on vapaasti yrityksien päätettävissä ja edistystä on helppo mitata.

              Tällä hetkellä luonnon suojelemiseksi ei ole olemassa globaalia tavoitetta, kuten ilmastolle. Luontokadon ehkäiseminen on paikkaan sidottua, niin vaikuttajien kuin seurausten osalta. Kasvihuonepäästöjen vähentäminen ei ole paikkasidonnaista.

              Luonnon monimuotoisuuden vähentymistä kiihdyttää vaihtuvat, moninaiset ja toisiinsa vaikuttavat tekijät. Luontokato ei ilmene samanlaisena globaalisti, jolloin luontokadon suojeleminen ja edistymisen seuranta vaatii paikkasidonnaiset tavoitteet.

              SBT for Nature ottaa huomioon useita eri ulottuvuuksia: vesistöt, maaperän ja merten hyvinvointi ja vaatii paikkasidonnaiset suunnitelmat ja tavoitteet. Yrityksillä tulee siis olla erilliset tavoitteet makean veden käytölle, makean veden saastuttamiselle ja niin edelleen.

              Ecobion biodiversiteettipalvelut yrityksille

              Tarjoamme biodiversiteettipalveluja aina luonnon tutkimisesta yritysten johtamiseen saakka. Ecobion biodiversiteettitiimin osaaminen syntyy monen tieteenalan risteyskohdassa – biologian, maantieteen ja johtamisen erityisosaajien yhteistyöstä. Keskustelemme mielellämme lisää siitä, miten pääsette eteenpäin luonnon ottamisessa huomioon liiketoiminnassanne.

              Ecobio on edellä käyvien yritysten asiantuntijakumppani biodiversiteetissä.

               

              Ota yhteyttä


                We help you balance business and nature.

                Ympäristövahinkorahasto turvaa ympäristön tilan, kun haitan aiheuttajaa ei saada vastuuseen

                Uusi ympäristövahinkorahasto kattaa ympäristövahinkojen kustannuksia tilanteissa, joissa ensisijaiselta vastuutaholta ei saada perittyä korvausta. Se korvaa öljynsuojarahaston (1406/2004) ja pakollisen ympäristövahinkovakuutuksen (81/1998), jotka lakkautetaan lailla ympäristövahinkorahastosta (1262/2022). Muutos tapahtuu täysimääräisesti vasta 1.1.2025, mutta osa öljynsuojarahastosta annetun lain pykälistä kumoutui jo 1.1.2023.

                Muutoksella ei ole vaikutuksia toiminnanharjoittajan velvollisuuteen vastata aiheuttamansa vahingon kustannuksista. Keskeisenä uutena vaatimuksena toiminnanharjoittajien on maksettava vuosittainen tai kertaluontoinen maksu ympäristövahinkorahastoon. Maksun suuruus vaihtelee maksuluokittain, jotka määräytyvät toimialan ja toimintojen perusteella. Rahaston pääomaa kerrytetään aina 30 miljoonaan euroon asti, jonka jälkeen maksujen kantaminen lopetetaan, kunnes alaraja (15 milj.) tulee vastaan.

                Maksuluokat ja maksujen suuruudet:

                1)     Kaivostoiminta ja rikastamot 30 000 €

                2)     Tietyt jätteenkäsittelytoiminnot 20 000 €

                3)     Suurin osa jätteidenkäsittelylaitoksista 10 000 €

                4)     Muu teollisuus 2 700 €

                5)     Muu teollisuus, joka ei mene 4-luokkaan 200 €

                Ecobion asiantuntijat tarjoavat apua ympäristölainsäädännön soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä ja auttavat mielellään, mikäli ympäristösääntelyn vaatimukset mietityttävät.

                Ota yhteyttä:


                  Vihreän energian hankkeille etusijamenettely lupa- ja valitusasioissa

                  Ympäristönsuojelulakiin

                  Ympäristönsuojelulakiin (527/2014) tehty väliaikainen muutos (1146/2022) asettaa vihreän energian hankkeet etusijalle lupa- ja valitusasioissa. Ympäristö- ja vesiluvat, uusiutuvaan energiaan liittyvät kaavat sekä näitä koskevat valitusasiat käsitellään jatkossa kiireellisinä suhteessa muihin laissa määriteltyihin lupa-asioihin. Myös vireillä olevat valitukset tullaan ratkaisemaan tätä lakia noudattaen. Ehtona etusijamenettelyyn pääsemiseksi hankkeen tulee edistää vihreää siirtymää ja ottaa huomioon EU-lainsäädännössä tarkoitetun ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen.

                  Etusijamenettelyä tulee aina pyytää erikseen ja tavoitteena on, ettei hankkeiden lupakäsittelyn kokonaisaika ylittäisi 12 kk. Muutos on tullut voimaan 1.1.2023 ja on voimassa 31.12.2028 saakka.

                  Ecobion asiantuntijat tarjoavat apua ympäristölainsäädännön soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä ja auttavat mielellään, mikäli vaatimukset mietityttävät.

                  Ota yhteyttä: