Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kirjanpitolain ja tilintarkastuslain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi julkaistiin 28.9.2023. 

Esityksessä ehdotetaan muutoksia useisiin lakeihin, kuten kirjanpitolakiin ja osakeyhtiölakiin, EU:n kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) toimeenpanemiseksi. Direktiivin velvoitteet ehdotetaan laajennettaviksi myös vastaavanlaisiin osuuskuntiin. Muutokset on tarkoitus saattaa voimaan 31. joulukuuta 2023, ja ne koskisivat ensiksi suurten pörssiyritysten tietoja tilivuodelta 2024. 

Tämä esitys pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2022/2464 avulla, joka muuttaa yritysten kestävyysraportointia koskevia lakeja. Direktiivi astui voimaan 5.1.2023 ja sen tulee olla voimassa jäsenvaltioissa viimeistään 6.7.2024. Sen soveltaminen alkaa 1.1.2024 alkaen tilikausista. 

Raportointidirektiivi liittyy EU:n Vihreän kehityksen ohjelmaan, jonka tavoitteena on tehdä EU:sta moderni, resurssitehokas ja kilpailukykyinen talous, joka vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Direktiivi pyrkii edistämään kestävien investointien tekemistä ja vaatii yrityksiä antamaan tarkempaa tietoa kestävyysnäkökohdista. 

Direktiivi korvaa aiemman direktiivin ja edellyttää yrityksiltä tarkempaa ja kattavampaa kestävyystietojen julkistamista. Näiden tietojen on oltava tarkastettavissa riippumattoman tahon toimesta. Kestävyysraportti tulee liittää osaksi yrityksen taloudellista raportointia, jonka tulee vahvistamaan ulkopuolinen tarkastaja. Lisäksi direktiivi edistää tietojen digitaalista julkistamista siten, että kestävyysraportin digitaalisuusvaatimus osana yrityksen toimintakertomusta ehdotetaan ulotettavaksi myös tilinpäätökseen. 

Raportointidirektiivillä on yhteys myös suunnitteilla olevaan huolellisuusvelvoitetta koskevaan direktiiviin (CSDDD), joka käsittelee yritysten vastuuta ihmisoikeuksista ja ympäristöstä. Neuvottelut tästä direktiivistä ovat käynnissä Euroopan parlamentissa. 

Aikaisemmin yrityksiltä vaadittiin kestävyystietojen julkistamista Non-Financial Reporting Directive (NFRD) -direktiivin mukaisesti. Suomessa tämä koski suuryrityksiä, joissa työskenteli keskimäärin yli 500 henkilöä. NFRD-sääntelyyn kuului noin 100 yritystä Suomessa. 

NFRD-sääntelyä kritisoitiin siitä, että se jäi liian vapaaehtoiseksi eikä standardoinut raportointikäytäntöjä riittävästi. Lisäksi yrityksillä oli mahdollisuus poiketa joistakin NFRD-tiedoista perustellusti. Kestävyysselvityksiä ei myöskään vaadittu vahvistettavan tilintarkastajan toimesta, mikä vähensi niiden luotettavuutta.