Biodiversiteetti – talouden ja liiketoiminnan edellytys

Biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus tarkoittaa elämän kirjoa maapallolla, sisältäen eri ekosysteemit, lajit ja niiden geenit. Luonnon monimuotoisuus turvaa elämän, talouden ja liiketoiminnan edellytykset. Yksilöt ja yritykset ovat riippuvaisia monimuotoisesta luonnosta, sillä se ylläpitää ekosysteemipalveluja, jotka tarjoavat sekä aineellisia että aineettomia hyötyjä.

Biodiversiteetti tasot

Biodiversiteetin tasoilla tarkoitetaan monimuotoisuutta, jota esiintyy kolmessa ulottuvuudessa: lajeissa, lajien sisäisissä geeneissä ja ekosysteemeissä.

Monimuotoinen luonto takaa ekosysteemien toiminnan, ja on tyypillisesti kestävämpi ja sopeutuvampi ympäristömuutoksia, kuten ilmastokriisiä vastaan.

Lajit täyttävät erilaisia rooleja ekosysteemeissä ja ekosysteemipalveluissa kuten pölytyksessä, veden puhdistuksessa ja maaperän muodostumisessa.

Geneettiset ominaisuudet määrittävät lajien populaatioiden yksilöiden ominaisuudet, eli myös sen, miten lajit sopeutuvat – vai sopeutuvatko – muuttuvaan ympäristöön.

Muutokset lajeissa ja lajisuhteissa voi sekoittaa elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Esimerkiksi yhden lajin häviäminen voi vaikuttaa moniin muihin lajeihin, ja ekosysteemin kykyyn tuottaa ekosysteemipalveluita.

Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen

Luontokadossa monimuotoinen luonto heikkenee ja yksipuolistuu ekosysteemi, laji ja/tai geenitasolla. Luonnon monimuotoisuus vähenee ihmistoiminnan takia.

Hallitustenvälisen luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelupaneelin IPBES:n mukaan erityisesti viisi suoraa tekijää aiheuttavat luontokatoa. Nämä luontokadon syyt ovat maan- ja merenkäyttö ja käytön muutokset, luonnonvarojen käyttö, ilmastonmuutos, saastuminen ja haitalliset vieraslajit.

• Maan- ja vedenkäyttö ja käytön muutokset = maa- ja merialan hyödyntäminen
• Luonnonvarojen käyttö = elollisten ja elottomien luonnonvarojen hyödyntäminen
• Ilmastonmuutos = kasvihuonekaasupäästöt ja hiilinielujen heikkeneminen
• Saastuminen = ympäristöön päässeet saasteet, kuten jätteet, kemikaalit tai melu- ja valosaaste
• Haitalliset vieraslajit = ihmistoiminnan seurauksena luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle levinnyt eliölaji, joka uudessa elinympäristössään uhkaa alkuperäisluontoa ja ekosysteemipalveluita

Kaikki liiketoiminta aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia luontoon suoraan omasta toiminnasta tai vähintään arvoketjun kautta. Merkittävimmät vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen syntyvät toimialoilta, jotka ovat riippuvaista maankäytöstä ja luonnonvaroista sekä toimialoilta, jotka hyödyntävät näiden toimialojen tuottamia raaka-aineita. Näitä toimialoja ovat esimerkiksi metsä-, maa-, elintarvike-, energia- ja rakennussektori.

Luontokadon hillintää edellytetään yrityksiltä myös lainsäädännössä

Yritysten luontovaikutuksia säännellään kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa. Sääntely-ympäristö pohjaa vuonna 2022 päivitettyyn YK:n biodiversiteettisopimukseen, joka edellyttää suuria ja monikansallisia yrityksiä mittamaan ja raportoimaan arvoketjunsa luontovaikutukset, -riippuvuudet ja -riskit.
 
EU-tasolla luonnon monimuotoisuusteemaa edistetään EU:n biodiversiteettistrategian kautta. Luontokatoa hillitään myös muun muassa CSRD-kestävyysraportointidirektiivillä, ESRS-raportointistandardeilla ja CSDDD-yritysvastuudirektiivillä.

Suomessa yritysten luontovaikutusten hillintää ohjataan esimerkiksi vuonna 2023 päivitetyllä luonnonsuojelulailla. Luontokadon hillintää kirittää myös vauhdilla kehittyvät kansainväliset vapaaehtoiset viitekehykset, kuten SBTN (Science Based Targets for Nature) ja TNFD (Taskforce for Nature-related Financial Disclosures).

EU biodiversiteettistrategia 2030

EU:n biodiversiteettistrategia on keskeinen osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa (Green Deal), jonka tavoitteena on vauhdittaa kestävyysmurrosta ja ilmastoneutraaliuden saavuttamista. Ohjelman pääteemoihin kuuluu myös luontokadon pysäyttäminen, jota käytännössä edistetään EU:n biodiversiteettistrategian kautta.
 
Vuonna 2020 hyväksytty biodiversiteettistrategia linjaa EU:n luonnon monimuotoisuusperiaatteet ja asettaa tavoitteita luontokadon pysäyttämiseksi. Tarkoituksena on pysäyttää luontokato ja kääntää luonnon monimuotoisuuden kehitys positiiviseksi vuoteen 2030 mennessä.
 
Tavoitteena on esimerkiksi suojella vähintään 30 % maa- ja merialueista, ennallistaa heikentyneet ekosysteemit, istuttaa 3 miljardia puuta sekä vähentää torjunta-aineiden käyttöä ja niistä aiheutuvia riskejä 50 prosentilla EU:n alueella vuoteen 2030 mennessä.
 
EU:n jäsenmaat ovat sitoutuneet yhteensä seitsemääntoista biodiversiteettistrategian tavoitteeseen, jotka liittyvät joko suojelun tai ennallistamisen lisäämiseen.
 
Suojeluun liittyvät tavoitteet ovat:
laissa säädetyn EU:n maa- ja merialueiden suojelupinta-alan laajentaminen vähintään 30 prosenttiin,
josta kolmannes, eli 10 prosenttia kokonaisalasta, on tiukasti suojeltua, sekä
selkeät suojelutavoitteet ja -toimenpiteet, joilla suojelualueita voi hallinnoida tehokkaasti.
 
Loput 14 tavoitetta liittyvät elinympäristöjen tilan parantamiseen, jota toteutetaan EU:n ennallistamisasetuksen kautta. Heinäkuussa 2024 voimaan astuneen asetuksen tavoitteena on ennallistaa ekosysteemejä ja elinympäristöjä sekä mahdollistaa luonnon monimuotoisuuden elpyminen. Tavoitteena on myös edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien tavoitteiden saavuttamista sekä täyttää kansainväliset sitoumukset.
 
Kansallinen biodiversiteettistrategia
 
EU:n biodiversiteettistrategiaa edistetään Suomessa kansallisella luonnon monimuotoisuusstrategialla. Ympäristöministeriö luo paraikaa uutta strategiaa, koska aikaisempi vuoteen 2020 ulottunut strategia ei pysäyttänyt luontokatoa. Uuden, vuoteen 2030 ulottuvan strategian tavoitteena on ekologinen siirtymä Suomessa.
 
EU:n komissio edellyttää jäsenmaiden antavan sitoumukset, kuinka jäsenmaa aikoo edistää EU:n yhteistä 30 % suojelupinta-alatavoitetta ja 10 % tiukan suojelun tavoitetta sekä millaisiin toimiin jäsenmaa ryhtyy turvatakseen luonto- ja lintudirektiivien suojelutason sekä parantaakseen sitä 30:lla prosentilla.
 
Suomessa tavoitteiden saavuttaminen perustuu vapaaehtoisuuteen, eli vahvasti METSO- ja Helmi-ohjelmiin. Ennen Suomen sitoumusten toimittamista EU:n komissiolle, tehdään niistä valtioneuvoston periaatepäätös. Suomen sitoumukset toimitetaan komissiolle vuoden 2024 aikana.
 
EU:n biodiversiteettistrategia ja sen kansallinen toimeenpano osaltaan vauhdittaa yritysten luonnon monimuotoisyystyötä, ja kannustaa myös yrityksiä luontokadon pysäyttämiseen ja luontoarvojen lisäämiseen.

Biodiversiteetin liiketoimintamallit ja biodiversiteettitiekartta

Biodiversiteetin liiketoimintamallit ottavat huomioon luonnon monimuotoisuuteen liittyvät vaikutukset, riippuvuudet, riskit ja mahdollisuudet strategiassaan ja liiketoimintamallissaan. Toisin sanoen, strategiaa ja liiketoimintamallia mukautetaan luonnon monimuotoisuuden huomioiviksi.

Jokainen yritystoiminta pohjautuu vähintään epäsuorasti luonnon monimuotoisuuteen ja on riippuvainen sen tarjoamista ekosysteemipalveluista. Riippuvuudet luonnon monimuotoisuudesta ovat merkittävimpiä niillä toimialoilla, jotka ovat riippuvaista maankäytöstä ja luonnonvaroista sekä toimialoilla, jotka hyödyntävät näiden toimialojen tuottamia raaka-aineita. Näitä ovat esimerkiksi metsä-, maa-, elintarvike-, energia- ja rakennussektori.

Luontokatoon liittyvät liiketoimintariskit liittyvät luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden hupenemisen kautta suoraan toiminnan edellytyksiin tai esimerkiksi rahoituksen kautta. Riskit voidaan jakaa fyysisiin riskeihin, siirtymäriskeihin ja systeemisiin riskeihin.

• Fyysinen riski = esimerkiksi raaka-aineen tuotanto-olosuhteet muuttuvat vaikeuttaen saatavuutta ja nostaen hintoja
• Siirtymäriski = esimerkiksi sääntely-ympäristön tai kuluttajapreferenssien muutokset
• Systeeminen riski = esimerkiksi rahoitusjärjestelmän vakaus heikkenee

Yritysten luontovaikutusten hillintä on tärkeää niin monimuotoisen luonnon kuin liiketoimintaedellytysten turvaamisen kannalta. Lievennyshierarkian mukaisesti luontovaikutusten aiheuttamista tulisi ensisijaisesti välttää ja toissijaisesti vähentää. Luontovaikutuksia tulisi vasta viimeiseksi ennallistaa paikallisesti tai hyvittää toisaalla (ekologinen kompensaatio) jo heikentyneiden luonnonarvojen tilan parantamiseksi.

Biodiversiteettitiekartta

Biodiversiteettitiekartta on työkalu yrityksen luonnon monimuotoisuustyön toimeenpanoon ja kehittämiseen. Tavoitteena on luontovaikutusten hillitseminen ja liiketoimintahyötyjen saavuttaminen. Tiekartalla saa syvällisen osaamisen yrityksen liiketoiminnan ja luonnon monimuotoisuuden yhteyksistä sekä luontokatoon liittyvistä liiketoimintariskeistä ja –mahdollisuuksista.
 
Luonnon monimuotoisuustiekartta on strateginen toimintasuunnitelma ja työväline, joka ohjaa liiketoiminnan systemaattista luonnon monimuotoisuustyötä nykyhetkestä tulevaan. Tiekartalla yritys tietää miten ja milloin tulee toimia luontovaikutusten pienentämiseksi ja liiketoimintahyötyjen varmistamiseksi.
 
Tiekarttaprosessissa selvitetään esimerkiksi liiketoiminnan luonnon monimuotoisuustyön nykytila, laadulliset luonnon monimuotoisuusvaikutukset ja riippuvuudet ekosysteemipalveluista sekä määritetään toimintatavat, tavoitteet, mittarit ja konkreettiset toimenpiteet luontovaikutusten hillitsemiseksi.
 
Tiekartta voidaan toteuttaa vastaamaan ESRS-standardin luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin liittyviä tiedonantovaatimuksia. Myös liiketoiminnan määrällinen luontohaitta, eli luontojalanjälki, voidaan laskea osana projektia.

Ecobion Luonnon monimuotoisuuspalvelut

Ecobion luonnon monimuotoisuuden asiantuntijapalvelut on tarkoitettu yrityksille, jotka haluavat menestyä tulevaisuudessa hallitsemalla luontovaikutuksiaan ja -riskejään, kehittämällä liiketoimintaansa luonnon monimuotoisuutta huomioivaksi sekä täyttämällä asiakkaidensa, sijoittajiensa ja muiden tärkeiden sidosryhmiensä sekä lainsäädännön odotukset ja vaatimukset.