Nanomateriaalit ja turvallinen työskentely niiden kanssa koskee yhä useampia yrityksiä. Vuonna 2013 arvioitiin, että Suomessa 800 yritystä ja 22 000 työntekijää oli nanomateriaalien kanssa tekemisissä ja määrän odotetaan kasvavan (Savolainen, 2016). Nanomateriaaleja ovat esimerkiksi metallioksidit, metallit, nanosavi, hiilinanoputket ja selluloosananomateriaalit.
Kemikaalilainsäädäntö, joka ottaa huomioon nanomateriaalien erityispiirteet, on kehittymässä
Nanomateriaalien käyttöä ja määrityksiä säätelee mm. REACH-, CLP-, Biosidi- ja Kosmetiikka-asetus.
REACH-asetus (1907/2006) ja valmistajien ja maahantuojien rekisteröintivaatimus yli 1 tonnin vuosimäärillä koskee myös nanomateriaaleja. Asetuksen liitteitä on päivitetty (komission asetus 2018/1881) ja nanoja koskevat mukautetut tietovaatimukset astuvat voimaan tammikuussa 2020. (EUR-Lex)
CLP-asetus (1272/2008) katsotaan kattavan nanomateriaalit, vaikka asetuksessa ei varsinaisesti nanomateriaaleihin viitatakaan. GHS (Globally Harmonised System for Classification and Labelling of Chemicals) – alakomitea miettii parhaillaan GHS-järjestelmän soveltuvuutta nanoille. (EUR-Lex)
Biosidiasetus (528/2012) säätää biosidien tehoaineiden ja biosidivalmisteiden hyväksymisprosessista ja koskee biosideissä olevia nanomateriaaleja. Biosidien kohdalla on merkittävää, että tehoaineen hyväksyminen ei kata nanomuotoa, jos sitä ei ole erikseen mainittu. Nanomateriaalien kanssa tarvitaan erillinen riskienarviointi. Biosidivalmisteissa esiintyvät nanomateriaalit on merkittävä myyntipakkauksiin. (EUR-Lex)
Kosmetiikka-asetuksella (1223/2009) säädetään kosmeettisten valmisteiden turvallisuusvaatimuksista. Kosmetiikka-asetuksessa nanomateriaali määritellään komission suosituksesta poikkeavasti liukenemattomaksi tai biologisesti pysyväksi tarkoituksellisesti valmistetuksi materiaaliksi, jonka yksi tai useampi ulottuvuus tai sisäinen rakenne on 1-100 nm. Kosmetiikassa käytettävät väriaineet, säilöntäaineet ja UV- suodattimet ja näiden nanomuodot tulee hyväksyttää EU-laajuisesti ennen niiden käyttöä kosmetiikassa. Myös muista kosmetiikassa käytetyistä nanomateriaaleista tulee ilmoittaa tietoja komission sähköiseen järjestelmään, kun valmisteet saatetaan EU-markkinoille. Kosmetiikan nanomateriaalit on merkittävä selkeästi ainesosien luetteloon merkinnällä (nano). (EUR-Lex)
Mikä on nanomateriaali?
Nanomateriaalit ovat kemiallisia aineita tai materiaaleja, joiden hiukkaskoko on 1-100 nm (nanometriä). Nanomateriaaleja löytyy monista tuotantoprosesseista raaka-aineista lopputuotteisiin. Nämä materiaalit tarjoavat teknisiä ja kaupallisia mahdollisuuksia mm. akuissa, päällysteissä, kosmetiikkatuotteissa ja elintarvikkeissa, mutta voivat olla vaarallisia ympäristölle tai ihmisten ja eläinten terveydelle. (ECHA)
Huom! Järjestämme englanninkielisen maksuttoman webinaarin EU:n kemikaalilainsäädännöstä tiistaina 5.11. Ilmoittaudu tapahtumaan tästä
Tarvitsetko asiantuntijan apua nanomateriaaleihin tai muuhun kemikaalilainsäädäntöön liittyen? Ota yhteyttä!
Lisätietoja:
Anne Kallioinen
Kemikaaliasiantuntija
Puh. 020 756 2303
anne.kallioinen@ecobio.fi
Lähteet:
https://echa.europa.eu/fi/regulations/nanomaterials
https://tukes.fi/kemikaalit/nanomateriaalit
Savolainen, K. Nanotekniikan lupaukset. Työterveyslaitos 2016
