Avainsana: kemikaalilainsäädäntö

14. 10. 2019

Nanomateriaalien lainsäädäntö kehittyy tammikuussa 2020

Kuva: Shutterstock

Nanomateriaalit ja turvallinen työskentely niiden kanssa koskee yhä useampia yrityksiä. Vuonna 2013 arvioitiin, että Suomessa 800 yritystä ja 22 000 työntekijää oli nanomateriaalien kanssa tekemisissä ja määrän odotetaan kasvavan (Savolainen, 2016). Nanomateriaaleja ovat esimerkiksi metallioksidit, metallit, nanosavi, hiilinanoputket ja selluloosananomateriaalit.

Kemikaalilainsäädäntö, joka ottaa huomioon nanomateriaalien erityispiirteet, on kehittymässä

Nanomateriaalien käyttöä ja määrityksiä säätelee mm. REACH-, CLP-, Biosidi- ja Kosmetiikka-asetus.

REACH-asetus (1907/2006) ja valmistajien ja maahantuojien rekisteröintivaatimus yli 1 tonnin vuosimäärillä koskee myös nanomateriaaleja. Asetuksen liitteitä on päivitetty (komission asetus 2018/1881) ja nanoja koskevat mukautetut tietovaatimukset astuvat voimaan tammikuussa 2020. (EUR-Lex)

CLP-asetus (1272/2008) katsotaan kattavan nanomateriaalit, vaikka asetuksessa ei varsinaisesti nanomateriaaleihin viitatakaan. GHS (Globally Harmonised System for Classification and Labelling of Chemicals) – alakomitea miettii parhaillaan GHS-järjestelmän soveltuvuutta nanoille. (EUR-Lex)

Biosidiasetus (528/2012) säätää biosidien tehoaineiden ja biosidivalmisteiden hyväksymisprosessista ja koskee biosideissä olevia nanomateriaaleja. Biosidien kohdalla on merkittävää, että tehoaineen hyväksyminen ei kata nanomuotoa, jos sitä ei ole erikseen mainittu. Nanomateriaalien kanssa tarvitaan erillinen riskienarviointi. Biosidivalmisteissa esiintyvät nanomateriaalit on merkittävä myyntipakkauksiin. (EUR-Lex)

Kosmetiikka-asetuksella (1223/2009) säädetään kosmeettisten valmisteiden turvallisuusvaatimuksista. Kosmetiikka-asetuksessa nanomateriaali määritellään komission suosituksesta poikkeavasti liukenemattomaksi tai biologisesti pysyväksi tarkoituksellisesti valmistetuksi materiaaliksi, jonka yksi tai useampi ulottuvuus tai sisäinen rakenne on 1-100 nm. Kosmetiikassa käytettävät väriaineet, säilöntäaineet ja UV- suodattimet ja näiden nanomuodot tulee hyväksyttää EU-laajuisesti ennen niiden käyttöä kosmetiikassa. Myös muista kosmetiikassa käytetyistä nanomateriaaleista tulee ilmoittaa tietoja komission sähköiseen järjestelmään, kun valmisteet saatetaan EU-markkinoille. Kosmetiikan nanomateriaalit on merkittävä selkeästi ainesosien luetteloon merkinnällä (nano). (EUR-Lex)

Mikä on nanomateriaali?

Nanomateriaalit ovat kemiallisia aineita tai materiaaleja, joiden hiukkaskoko on 1-100 nm (nanometriä). Nanomateriaaleja löytyy monista tuotantoprosesseista raaka-aineista lopputuotteisiin. Nämä materiaalit tarjoavat teknisiä ja kaupallisia mahdollisuuksia mm. akuissa, päällysteissä, kosmetiikkatuotteissa ja elintarvikkeissa, mutta voivat olla vaarallisia ympäristölle tai ihmisten ja eläinten terveydelle. (ECHA)

Huom! Järjestämme englanninkielisen maksuttoman webinaarin EU:n kemikaalilainsäädännöstä tiistaina 5.11. Ilmoittaudu tapahtumaan tästä

Tarvitsetko asiantuntijan apua nanomateriaaleihin tai muuhun kemikaalilainsäädäntöön liittyen? Ota yhteyttä!

Lisätietoja:

Anne Kallioinen

Kemikaaliasiantuntija

Puh. 020 756 2303

anne.kallioinen@ecobio.fi

Lähteet:

https://echa.europa.eu/fi/regulations/nanomaterials

https://tukes.fi/kemikaalit/nanomateriaalit

Savolainen, K. Nanotekniikan lupaukset. Työterveyslaitos 2016

18. 9. 2019

Uusittu POP-asetus tiukensi entisestään pysyvien ympäristömyrkkyjen säätelyä

EU:n uudelleenlaadittu pysyviä orgaanisia yhdisteitä rajoittava asetus (EU) 2019/1021 astui voimaan 15.7.2019. Se tähtää tarkoituksellisesti valmistettujen POP-yhdisteiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön lopettamiseen. (Ympäristö.fi)

Bromattuja palonsuoja-aineita, perfluorattuja oktyylisulfonaatteja (PFOS) ja pentakloorifenolin käyttöä ja jätehuoltoa koskevia rajoituksia on kiristetty entisestään. Suomen ympäristökeskuksen mukaan dekabromidifenyylieetterin (dekaBDE) käyttö sallitaan jatkossa rajoitetusti vain ilma-alusten ja moottoriajoneuvojen varaosien valmistuksessa, niitä sisältävät esineet on merkittävä ja kierrätysromun raja-arvoja kiristetään. PFOS-yhdisteiden käyttö on jatkossa sallittua enää ainoastaan sumunestoaineissa, joita käytetään kromi-(VI)-kovakromauksessa suljetuissa järjestelmissä, jos päästömäärät ympäristöön on minimoitu. Neljä aiempaa poikkeusta kumotaan.

Uusittu EU:n POP-asetus sisältää Tukholman yleissopimukseen 2015 ja 2017 lisätyt kemikaalit. Euroopan kemikaalivirasto ECHAlle osoitetaan uusia, toimeenpanoon liittyviä tehtäviä. POP-aineet lisätään myös ECHAn kemikaalitietojärjestelmään. Suomen ympäristökeskus päivittää kansallisen täytäntöönpanosuunnitelman vastaamaan lainsäädännön muutoksia syksyllä 2019.

Mikä on POP-aine?

POP-aineet (Persistent Organic Pollutants), ovat kaikkein haitallisimpia ympäristömyrkkyjä. Ne ovat kaukokulkeutuvia yhdisteitä, jotka ovat erittäin pysyviä, myrkyllisiä ja kertyvät eliöihin. Niiden kaikkia pitkäaikais- tai yhteisvaikutuksia ei vielä tunneta. Useita listan aineita on aiemmin käytetty torjunta-aineina, teollisuuskemikaaleina tai palonestoaineina, ja osa on epäpuhtauksia tai syntyy tahattomasti mm. palamisen yhteydessä, kuten dioksiinit ja furaanit.

Ecobio suosittelee asiakkaitaan tarkastamaan halogenoitujen kemikaaliensa mahdollisen kuulumisen uuden POP-asetuksen piiriin, koska näitä koskevat säädökset kiristyvät koko ajan. Uusia perfluorattuja aineryhmiä on jo ehdotettu lisättäväksi Tukholman yleissopimukseen. Niiden korvaaminen on hyvä aloittaa mahdollisimman pian. Kysymyksiä POP-asetuksesta? Ota yhteyttä!

Lue lisää kemikaaleihin liittyvistä konsultointipalveluistamme täältä.

Yhteystiedot:

info@ecobio.fi

Teksti:

Helena Niemelä

Kuva: Shutterstock

24. 4. 2019

CLP-asetuksen 12. tekninen mukautus (ATP)

CLP-asetuksen muutos (EU) 2019/521

Muutoksella on annettu 12. tekninen mukautus CLP-asetukseen (EU/1272/2008). Mukautus toimeenpanee GHS-järjestelmän kuudennen ja seitsemännen tarkistetun version. Versiot perustuvat muutoksiin, jotka hyväksyttiin vaarallisten aineiden kuljetusta ja kemikaalien maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettua luokitus- ja merkintäjärjestelmää käsittelevässä YK:n asiantuntijakomiteassa vuonna 2014 ja 2016. Tämän johdosta otetaan käyttöön uusi vaaraluokka flegmatoituja räjähteitä varten sekä uusi vaarakategoria, pyroforiset kaasut, vaaraluokassa ”syttyvät kaasut”.

Muut muutokset liittyvät seuraaviin: veden kanssa kosketuksiin joutuessaan syttyviä kaasuja kehittäviä aineita ja seoksia koskevat kriteerit, yleiset raja-arvot; yleiset säännökset aerosolin muodossa olevien seosten luokittelusta; ja tilanteen mukaan niiden määritelmien ja luokittelukriteerien yksityiskohtaisuus, jotka koskevat seuraavia vaaraluokkia: räjähteet, syttyvät kaasut, syttyvät nesteet, syttyvät kiinteät aineet, välitön myrkyllisyys, ihosyövyttävyys/ihoärsytys, vakava silmävaurio/silmä-ärsytys, hengitysteiden ja ihon herkistyminen, sukusolujen perimää vaurioittava, syöpää aiheuttava, lisääntymiselle vaarallinen, elinkohtainen myrkyllisyys ja aspiraatiovaara. Lisäksi tehdään muutoksia joihinkin vaara- ja turvalausekkeisiin.

Jotta aineiden ja seosten toimittajilla on aikaa mukautua uusiin luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskeviin sääntöihin, CLP-asetusta sovelletaan vasta 17.10.2020 alkaen. Uusia säännöksiä saa kuitenkin soveltaa vapaaehtoisesti jo ennen asetuksen soveltamiselle asetettua määräaikaa.

Ecobio tarjoaa kattavan säädösseuranta- ja kemikaalihallintapalvelun yrityksesi käyttöön!

Ecobio auttaa mielellään, mikäli sinulla on kysyttävää CLP-asetuksen muutoksesta, muista lakimuutoksista tai kemikaalihallinnasta: info@ecobio.fi tai puh. +358 20 756 9450.

Ota yhteyttä ja pyydä esittelyä!

Teksti: Ecobio

Kuva: Aivan

28. 6. 2018

REACH Compliance?

Osoita vaatimustenmukaisuutesi sidosryhmille

Kemikaalien REACH-rekisteröintien viimeinen takaraja EU:ssa oli 31.5.2018. Takarajan umpeuduttua REACH-vaatimustenmukaisuustodistukset (Declaration of Compliance) ovat yleistyneet. Vaatimuksia vaatimustenmukaisuuden osoittamiselle tulee niin viranomaisilta, asiakkailta kuin muilta sidosryhmiltä. Vaatimustenmukaisuuden osoittaminen koskee aineiden valmistajien sekä maahantuojien lisäksi jatkokäyttäjiä, sillä esimerkiksi ainerajoitukset koskevat kaikkia toimitusketjun toimijoita.

Mikä on ”REACH Declaration of Compliance”?

”REACH Declaration of Compliance” tai ”todistus REACH-vaatimustenmukaisuudesta” on asiakirja, jolla osoitetaan, että yritys tai yrityksen valmistamat tai maahantuomat tuotteet täyttävät REACH-asetuksen mukaiset velvoitteensa. Todistuksessa osoitetaan muun muassa rekisteröintivelvoitteet, olennaiset poikkeukset velvoitteista ja niiden hyödyntäminen sekä ainerajoituksien seuranta. Todistus voidaan suunnata erikseen viranomaisille tai asiakasviestintään, tai vastaavasti tehdä yksi versio, joka soveltuu kaikille.

Ainerajoitukset oleellinen osa vaatimustenmukaisuutta

Ennen vaatimustenmukaisuustodistuksen laatimista on hyvä tehdä selvitys yritystä koskevista ainerajoituksista. Ainerajoitusselvityksessä käydään läpi kaikki yrityksen toiminnassa tai tuotteen valmistuksessa käytettävät kemikaalit ja selvitetään, sisältyvätkö ne REACH-asetuksen alla erityistä huolta aiheuttavien aineiden listalle (SVHC-lista), rajoitettuihin aineisiin tai luvanvaraisiin aineisiin. Valvova viranomainen voi myös vaatia tällaista selvitystä ainerajoituksista valvonnan tueksi.

Kiinnostaako todistus vaatimustenmukaisuudesta?

Ecobion asiantuntijat auttavat mielellään REACH-vaatimustenmukaisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Laadimme vaatimustenmukaisuustodistuksia, jotka sisältävät ainerajoitusselvityksen. Ainerajoitusselvityksen yhteydessä toimitamme asiakkaalle ainerajoituksien seurantaan Excel-työkalun sekä raportin, jota voi hyödyntää esimerkiksi viranomaisasioinnissa. Vaatimustenmukaisuustodistuksia laadimme suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi.

Ota yhteyttä kemikaalitiimiimme, me autamme:

Pia Välitalo, pia.valitalo@ecobio.fi, puh. 020 756 9453

Leea Ojala, leea.ojala@ecobio.fi, puh. 020 756 9455

12. 4. 2018

Yritysten kiertotalouden kemikaaliriskit hallintaan

Tuotteiden kierrätyksen lisääntyessä, myös tuotteiden mahdollisesti sisältämät haitalliset kemikaalit kiertävät ja päätyvät uusiokäyttöön. Materiaalivirtoihin voi siten päätyä aineita, joilla voi olla riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) teki selvityksen kierrätysmuovin mahdollisista erityistä huolta aiheuttavien, ns. SVHC-aineiden (engl. Substances of Very High Concern) pitoisuuksista ja yritysten lainsäädännön tuntemuksesta. Selvityksessä kävi ilmi, että ” testatuista tuotteista ei löydetty juurikaan SVHC-aineita, mutta toisaalta kävi ilmi, että yritykset tuntevat huonosti omat kemikaalilainsäädännön velvoitteensa eivätkä kuluttajatkaan ole tietoisia omasta oikeudestaan saada tietoa ostamiensa tuotteiden sisältämistä haitallisista kemikaaleista”.

Selvityksessä kemikaalilainsäädännön mukaan yritysten velvollisuus on tietää, ja antaa tieto kuluttajille, mikäli SVHC-aineiden määrä myydyssä esineessä ylittää tietyn rajan (0,1 painoprosenttia). Tiedon tulisi kulkea yritysten toimitusketjussa ilman kuluttajan erillistä tiedustelua.

Lainsäädäntö asettaa yrityksille useita velvoitteita, joilla pyritään takaamaan tuotteiden turvallisuus ja haitallisten aineiden käyttö.

Hallitseeko yrityksesi kiertotalouden kemikaaliriskit ja lainsäädännön velvoitteet?

Ecobio auttaa yrityksiä hoitamaan ja pysymään ajan tasalla kemikaalivelvoitteistaan.

Ota yhteyttä Ecobion asiantuntevaan tiimiin: info@ecobio.fi puh. 02 07 569 450

Lähde: http://www.tukes.fi/fi/Ajankohtaista/Tiedotteet/Kemikaalituotevalvonta/Kiertotalouden-kemikaaliriskien-hallinta-vaatii-yrityksilta-osaamista/