Home » Archives for Andrea

Tekijä: Andrea

Ecobion tiimi vahvistuu taas!

Olemme innoissamme esitellessämme uuden jäsenemme Ecobion tiimissä. Tiina Paajanen liittyi joukkoomme vahvistamaan konsultointitiimiämme, tuoden mukanaan arvokasta osaamistaan. Hän tulee olemaan vastuussa biodiversiteettisolusta. Hänen asiantuntemuksensa tulee olemaan merkittävä lisäys työmme monimuotoisuuteen ja tehokkuuteen. Alla voit lukea enemmän Tiina Paajasen omista ajatuksista ja näkemyksistä liittyen hänen uuteen tehtäväänsä Ecobiolla.

Mitä tulit tekemään meille?

Olen johtava konsultti ja luonnon monimuotoisuustiimin vetäjä, eli vastaan Ecobion luonnon monimuotoisuuspalveluista ja autan asiakkaitamme luonnon monimuotoisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Tuon mukanani osaamista luonnon monimuotoisuuspalveluiden kehittämisestä, yritysten luontovaikutusten laskennasta ja luontojalanjäljen pienentämisestä sekä luonnon monimuotoisuuteen liittyvästä sääntely-ympäristöstä.

Miten Ecobion arvot resonoi?

Luonto ja eläimet ovat minulle tärkeä osa jokapäiväistä elämää, ja niiden puolesta työskentely on minulle erittäin merkittävää. Ympäristö- ja luonnonvarataloustieteen opintoni ovat luoneet minulle vankan pohjan ratkaista aikamme ympäristöhaasteita talouden keinoin. Uskon vahvasti, että yritysten kestävä kasvu on tulevaisuuden liiketoiminnan edellytys. Ecobio kehittää ja laajentaa rohkeasti palveluita kohti luontovastuullisempaa liiketoimintaa osana kokonaisvaltaista ympäristövastuullisuustyötä.

Mitä odotuksia ja toiveita sinulla on tulevasta?

Haluan oppia kokeneilta ekologeilta, biologeilta ja maantieteilijöiltä sekä hyödyntää oppimaani organisaatioiden luonnon monimuotoisuuspalveluiden kehittämisessä asiakkaidemme hyväksi. Tulevaisuudessa yritykset laskevat luontojalanjälkensä ja toteuttavat toimenpiteitä luontovaikutusten vähentämiseksi – samalla tavalla kuin ilmastovaikutusten suhteen on jo tehty. Luonnon monimuotoisuus -tiimimme tulee olemaan avainasemassa tämän työn jalkauttamisessa ja valtavirtaistamisessa yrityksissä.

Yritysten hiilijalanjäljen laskeminen

Hiilijalanjälki on mittari, joka kuvaa ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä hiilidioksidiekvivalentteina ilmaistuna (CO₂e). Hiilidioksidiekvivalentti on yhteismitallinen yksikkö, johon on niputettu kaikki Kioton protokollassa määritellyt seitsemän kasvihuonekaasua. Tämä mittari on keskeinen ympäristövaikutusten arvioinnissa, sillä se tarjoaa konkreettisen tavan tarkastella, vertailla ja seurata toimintojen ilmastovaikutuksia. Hiilijalanjäljen laskeminen on tärkeää, sillä se auttaa tunnistamaan ja vähentämään ilmastonmuutosta kiihdyttäviä päästöjä. 

Yritysten hiilijalanjäljen laskeminen 

Yrityksen oman toiminnan päästöjä lasketaan osana yritysvastuuta ja esimerkiksi laajasti käytetyn Global Reporting Initiativen (GRI) standardit yritysvastuun raportointiin viittaavat Greenhouse Gas (GHG) -protokollan menetelmään yrityksen toiminnan päästöjen laskentaan. GHG-protokollan mukainen päästölaskenta täyttää myös EU:n kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) sisältämät vaatimukset yritysten päästölaskentakäytännöille.  

Yritysten hiilijalanjäljen laskeminen jaetaan kolmeen osaan: suorat päästöt (Scope 1), epäsuorat energiankulutuksesta johtuvat päästöt (Scope 2) ja muut epäsuorat päästöt (Scope 3). 

Scope 1: Suorat päästöt

Scope 1 -päästöihin kuuluvat kaikki suoraan yrityksen omistamista tai hallinnoimista lähteistä aiheutuvat päästöt. Näitä voivat olla esimerkiksi polttoaineen käyttö ajoneuvoissa, tuotantoprosessien päästöt tai hajapäästöt kylmälaitteiden vuodoista. Näiden päästöjen vähentämiseksi yritykset voivat esimerkiksi siirtyä käyttämään biopolttoaineita tai ilmastoystävällisempiä kylmäaineita. 

Scope 2: Epäsuorat energiankulutuksen päästöt

Scope 2 -päästöt syntyvät yrityksen ostaman sähkön, lämmön, höyryn tai jäähdytyksen tuotannosta. Näitä päästöjä voidaan vähentää siirtymällä uusiutuvaan energiaan, kuten tuuli- tai aurinkovoimaan, tai parantamalla energiatehokkuutta yrityksen toimitiloissa. 

Scope 3: Arvoketjun päästöt 

Scope 3 -päästöihin sisältyy laaja kirjo yrityksen toimintaan liittyviä epäsuoria arvoketjun päästöjä, kuten raaka-aineiden tuotannon, kuljetusten, matkustuksen ja jätteenkäsittelyn aiheuttamat päästöt. Näiden päästöjen laskenta on usein haastavampaa, mutta erittäin tärkeää, sillä scope 3 -päästölähteet muodostavat lähes aina suurimman osan yrityksen kokonaispäästöistä. Yritykset voivat vähentää arvoketjunsa päästöjä esimerkiksi optimoimalla logistiikkaketjujaan, valitsemalla ympäristöystävällisiä toimittajia ja vähentämällä liikematkustusta.  

Monesti valtaosa arvoketjun päästöistä syntyy ostettujen tuotteiden ja palveluiden tuotannosta. Suurimpien päästölähteiden tunnistaminen ja laskennan lähtötietojen kerääminen mahdollisimman tarkalla tasolla merkittävimmistä päästölähteistä on tärkeää, jotta myös laskentaan käytettävät päästökertoimet voidaan valita mahdollisimman tarkasti. Näin myös päästötulos on mahdollisimman paikkansapitävä ja päästöjen vähentäminen voidaan kohdistaa päästölähteisiin tehokkaasti. Vähennystoimenpiteet, kuten tuotetoimittajien ja raaka-aineiden kilpailuttaminen ilmastonäkökulmaa painottaen, näkyvät laskennassa tarkkaa lähtödataa ja päästökertoimia käyttäen nopeasti ja luotettavasti. 

Hiilijalanjäljen merkitys 

Hiilijalanjäljen laskenta ja sen vähentämiseen tähtäävät toimet ovat ympäristön kannalta merkittäviä, mutta lisäksi niiden avulla voidaan myös parantaa yrityksen mainetta, houkutella asiakkaita ja säästää kustannuksia pitkällä aikavälillä. Ympäristökonsultit auttavat yrityksiä tunnistamaan yrityksen toiminnan kannalta olennaiset päästölähteet epäolennaisista, laskemaan yritystoiminnan hiilijalanjäljen ja kehittämään strategioita päästöjen vähentämiseksi. 

Yritysten hiilijalanjäljen laskeminen on siis keskeinen työkalu kestävän kehityksen edistämisessä ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Me Ecobiolla olemme päästölaskennan ammattilaisia ja kokeneita laskemaan niin palvelu- kuin teollisuustoimijoidenkin päästöjä. Hiilijalanjäljen laskenta voi tuntua vaikealta, mutta asiantuntemuksemme ja kokemuksemme avulla voimme tehdä prosessista sujuvamman, ymmärrettävämmän ja tehokkaamman yrityksellesi.  

Lisää tietoa ja webinaaritallenteen vähähiilisestä yritystoiminnasta löydät täältä. 

Kemikaaliluettelo – mikä se on? 

Kemikaaliluettelo on tärkeä osa kemikaaliturvallisuuden hallintaa. Mikäli työpaikoilla tai esimerkiksi kouluissa tai oppilaitoksissa käytetään kemikaaleja, niiden riskit on arvioitava ja hallittava. Kemikaaliluetteloon kirjataan kaikki työpaikalla käytettävät kemikaalit. Sen avulla varmistetaan, että kemikaaleja säilytetään oikein ja työntekijöillä on tarpeelliset tiedot kemikaaleihin liittyvistä riskeistä ja kemikaalien turvalliseen käsittelyyn sekä ohjeet oikeisiin ensiaputoimenpiteisiin vaaratilanteissa. 

Kemikaaliluettelo työpaikoilla 

Valtioneuvoston asetus kemiallisista tekijöistä työssä (715/2001) säätää työnantajan velvollisuudesta ylläpitää kauppanimen mukaista luetteloa työpaikalla käytettävistä kemikaaleista. Työnantajan on myös arvioitava työssä esiintyvien kemiallisten tekijöiden aiheuttamat riskit työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle. 

Kemikaaliluettelon muoto on vapaa, mutta siitä on käytävä ilmi kemikaalien kauppanimet ja CLP-asetuksen mukaiset vaaraluokitustiedot sekä tieto, mistä kemikaaleista on saatavilla käyttöturvallisuustiedote. Luokitustiedot, eli kemikaalin vaaraluokka, kategoria ja vaaralausekkeet, löytyvät käyttöturvallisuustiedotteen kohdasta 2.  

Näiden tietojen lisäksi kemikaaliluetteloon voi lisätä myös muita tietoja, kuten käyttöturvallisuustiedotteen päiväys, jolloin niiden ajantasaisuutta on helpompi seurata, sekä riskinarvioinnin kannalta hyödyllisiä tietoja kuten tiedot kemikaalin käyttötarkoituksesta, -paikasta ja käyttömääristä. 

Ajantasaiset kemikaaliluettelo ja käyttöturvallisuustiedotteet on oltava työpaikalla työntekijöiden saatavilla ja ne on toimitettava myös työpaikan työsuojeluvaltuutetulle.  

Kemikaaliluettelo teollisuudessa 

Vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä, varastoinnista ja säilyttämisestä sekä niihin liittyvistä luvista, ilmoituksista ja valvonnasta säädetään Valtioneuvoston asetuksella vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta (685/2015).

Jos toiminta on laajamittaista, sille on haettava lupaa Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta (Tukes). Toiminnan laajamittaisuus voidaan määrittää laatimalla kemikaaliluettelo ja laskemalla ns. suhdeluku Tukesin ylläpitämässä KemiDigi-järjestelmässä. Luvanvaraisuus riippuu kemikaalien määrästä ja luokituksesta. Mitä vaarallisempi kemikaali, sitä pienemmästä määrästä laitos tulee luvanvaraiseksi.  

KemiDigissä laadittavaan kemikaaliluetteloon on ilmoitettava kemikaalin käyttöpaikka ja enimmäisvarastointimäärä, vaaraluokka, -kategoria ja vaaralausekkeet. Kemikaalien enimmäisvarastointimäärä lasketaan säiliöiden kokonaiskapasiteetin perusteella, vaikka säiliöitä pidettäisiin aina vajaana. Kemikaaliluetteloon on ilmoitettava kaikki varastoissa ja laitteistoissa olevat kemikaalit. Myös itse valmistetuille seoksille on annettava luokitus. Samoin laitoksen toiminnassa syntyvät, käsiteltävät, lajiteltavat ja varastoitavat vaaralliseksi luokiteltavat jätteet on merkittävä kemikaaliluetteloon. 

KemiDigi-järjestelmään laadittu kemikaaliluettelo liitetään ympäristölupa- tai kemikaaliturvallisuuslupahakemukseen, vuosiraportoinnin yhteyteen sekä valvontaan. 

Jos toiminta on vähäisempää ja jää alle luparajan, mutta ylittää kuitenkin ilmoitusrajan, toiminnasta ilmoitetaan paikalliselle pelastuslaitokselle. Myös tähän ilmoitukseen tulee liittää kemikaaliluettelo. 

Tarvitsetko apua kemikaalien hallinnassa? 

Ecobio Manager -palvelumme auttaa työpaikkojen kemikaalitietojen ja riskien hallinnassa. Sen avulla kemikaaliluettelot ja käyttöturvallisuustiedotteet ovat sujuvasti saatavilla kemikaalien käyttäjille kaikilla toimipaikoilla. 

Kemikaalitiimimme opastaa mielellään kemikaalilainsäädännön velvoitteisiin liittyvissä kysymyksissäsi ja auttaa esimerkiksi seosten luokituksessa. 

Lue lisää kemikaali-ilmoituksesta täältä.

Mikä on ETS2 päästökauppajärjestelmä?

ETS2 on polttoaineen jakeluun kohdistuva päästökauppa, joka pystytetään jo toiminnassa olevan päästökauppajärjestelmän rinnalle vähentämään taakanjakosektorin päästöjä, tukien ilmastolaissa (423/2022) säädettyjä kansallisia ilmastotavoitteita. 

Nykyiseen, yleiseen päästökauppajärjestelmään voidaan viitata lyhenteellä ETS (Emission Trading Scheme) tai ETS1, ja se on pystytetty jo vuonna 2005 edistämään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kustannustehokkaalla ja taloudellisella tavalla.  

Ketä polttoaineen jakeluun kohdistuva päästökauppa koskee? 

ETS2 koskee taakanjakosektoria. Varsinainen sääntely kohdistuu polttoaineen jakelijoihin.  

ETS1  ETS2 
Energiantuotantolaitokset  Liikenne 
Teollisuus, mm. metalli-, metsä- ja kemianteollisuus  Rakennusten erillislämmitys 
EU:n sisäinen lentoliikenne  Muu energiantuotanto 
Meriliikenne (1.1.2024 alkaen)  Muu teollisuus ja rakentaminen 
Jätteenpoltto (1.1.2024 alkaen)   
Soveltamisalaan kuuluvat päästöttömät laitokset (1.1.2024 alkaen)   

ETS2 soveltamisala on fossiilisen polttoaineen jakelu tieliikenteeseen, rakennusten erillislämmitykseen ja muuhun energiantuotantoon, teollisuuteen ja muuhun rakentamiseen.  

Soveltamisalan ulkopuolella ovat maa- ja metsätalouden käyttämät polttoaineet, kalastuksen sekä vesi- ja lentoliikenteen polttoaine, nollapäästöisiksi katsottavat polttoaineet, armeijan käyttämät polttoaineet sekä nykyisen päästökaupan soveltamisalaan jaeltu polttoaine. Kansallisesti on mahdollista laajentaa soveltamisalaa. 

Miten ETS2 päästökauppa toimii?

ETS2 päästökauppa on uusi erillinen EU-tason järjestelmä, eikä se ole sidottu ETS1-päästökauppaan. Järjestelmä on pääosin samankaltainen, eli sääntelyn kohteena olevan tahon tulee hankkia päästöjään vastaava määrä päästöoikeuksia.  

Päästöoikeuksia huutokaupataan EU:n tasolla, ja päästöille asetetaan yhteinen katto, joka pienenee vuosittain.  

ETS2:ssa kaikki päästöoikeudet huutokaupataan, eli ilmaisjakoja ei sovelleta. Koska päästökauppajärjestelmä on nykyjärjestelmästä erillinen, ei päästöoikeuden hinta ole järjestelmissä sama. 

Milloin ETS2 päästökauppa on toiminnassa?

ETS2 päästökaupan on tarkoitus olla käynnissä vuonna 2027, ja sen pystyttäminen aloitetaan vaiheittain.  

ETS2 sääntelyn puitteissa ensimmäiset toimet tulee tehdä 2024 aikana toimittamalla kansalliselle päästökauppaviranomaiselle Energiavirastolle päästölupahakemuksen sekä päästöjen tarkkailua koskevan suunnitelman. Päästöt tulee suunnitelman mukaisesti raportoida ensimmäisen kerran keväällä 2025, huhtikuun loppuun mennessä.  

ETS2 osalta todentamisvelvoite käynnistyy vuonna 2025, eli säänneltyjen yhteisöjen tulee raportoida päästötiedot ensi kertaa todennettuina keväällä 2026. 

Kansallisen päästökauppalain valmistelu on käynnissä työ- ja elinkeinoministeriössä ja sen odotetaan astuvan voimaan 1.7.2024 alkaen.  ETS2:n hintavaikutukset alkavat näkyä, kun päästötietojen raportoinnista siirrytään varsinaiseen päästökauppaan, eli odotettavasti vuodesta 2027. 

ETS 2 päästökauppa aikataulu

Tuemme päästökaupan velvoitteiden täyttämisessä 

Ecobiolla on kokemusta yritysten tukemisesta päästökauppalainsäädännön velvoitteiden täyttämiseksi. Voimme tukea yksittäisessä selvityksessä, lupa- tai muutoshakemuksessa, raportoinnissa, tai kumppanuuden kautta vuosipalveluna päästökauppakokonaisuuden hallitsemisessa. 

Lue täältä, kuinka Ecobio tukee Loiste-konsernia kumppanuuden kautta: https://ecobio.fi/ulkoista-ymparisto-ja-paastoraportointi-ecobiolle/ 

Lisää tietoa: https://ecobio.fi/paastokauppa/  

Ympäristölupahakemus – sinun oppaasi

Miten ympäristölupahakemus tehdään? Ympäristölupa on viranomaisen antama päätös, joka mahdollistaa ympäristöä mahdollisesti haittaavan toiminnan. Ympäristöluvasta säädetään ympäristönsuojelulaissa (527/2014). Luvan myötää joko aluehallintovirasto (AVI) tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

Ympäristönsuojelulaissa säädetään, milloin toiminnalla täytyy olla ympäristölupa. Luvanvaraisuuteen vaikuttaa suunnitellun toiminnan lisäksi myös toiminnan sijainti, ympäristövaikutuksen kohde ja naapurit. Esim. tietty toiminta on aina luvanvaraista luokitellulla pohjavesialueella, mutta ei välttämättä sen ulkopuolella. Myös haitan aiheuttaminen naapurille saattaa vaatia ympäristölupaa. Jos luvanvaraisuudesta ei ole varmuutta, kunnalta tai ELY-keskukselta voi kysyä luvan tarpeen arviointia. Ympäristöluvan täytyy olla voimassa, jotta lupaa edellyttävä teollinen toiminta on lain ja vaatimusten mukaista.

Ympäristöluvassa määritetään sallittu toiminta ja sen lupaehdot. Toiminnanharjoittajan täytyy noudattaa lupamääräyksiä, jotka voivat liittyä mm. toiminta-aikoihin, päästöihin ympäristöön tai haittojen lieventämistoimien soveltamiseen. ELY-keskus valvoo AVI:n antamia ja kunta valvoo antamiaan lupapäätöksiä. Toiminnanharjoittajan täytyy raportoida lupapäätöksen noudattamisesta valvovalle viranomaiselle. Mikäli lupamääräyksiä ei noudateta, valvova viranomainen voi antaa kehotuksia toimenpiteille ja tarvittaessa uhkasakkoja. Ympäristölupa voidaan myös rauettaa, mikäli sen lupamääräyksiä toistuvasti rikotaan.

Ympäristölupahakemus – eli lupaprosessi

Ympäristöluvan hakeminen eli lupaprosessi kestää pitkään. Lupaprosessi sisältää lupahakemuksen laadinnan ja tarvittaessa täydennykset, lupahakemuksen kuulutuksen, vastineen antamisen ja lupaharkinnan. Lupaprosessi kestää usein 6-12 kk, mutta myös pitempi käsittelyaika on mahdollinen. Tämän jälkeen lupaviranomainen antaa lupapäätöksen, josta voi valittaa Vaasan hallinto-oikeuteen (VHO). Oikeusprosessi kestää yleensä 1-1,5 vuotta. Tämän jälkeen päätöksestä voi vielä hakea valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO), jossa asiaan voidaan käsitellä 1-2 vuotta. Kaikille valituksille ei myönnetä valituslupaa KHO:hon.

Jokainen lupapäätös ja toiminta ovat yksilöllisiä, joten asiantuntijan apu lupaprosessissa ja ympäristöluvan lupaehtojen noudattamisessa on erittäin hyödyllistä. Asiantuntijan avulla lupaprosessi ja luvan mukainen toiminta on sujuvaa ja toiminnalle saadaan sellainen lupa, joka ei rajoita toimintaa. Meillä on Ecobiolla kymmenien vuosien kokemus erilaisista ympäristölupamenettelyistä, joten kokemuksesta tiedämme, mitä luvittaja pitää tärkeänä ja minkälaisia selvityksiä vaaditaan. Mikäli tarvitset apua ympäristölupiin liittyvissä asioissa, ympäristötiimimme on valmis auttamaan.

Ota yhteyttä:


    Kemikaali-ilmoitus – kaikki mitä sinun tulee tietää 

    Kemikaali-ilmoitus on kemikaalilain (599/2013) mukainen ilmoitus, joka yrityksen tulee tehdä, kun se saattaa Suomen markkinoille kemikaalia, joka on luokiteltu vaaralliseksi tai sisältää haitallisia ja vaarallisia aineita. Kemikaali-ilmoitus tehdään Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle (Tukes) sen ylläpitämään KemiDigi-järjestelmään. Kemikaali-ilmoituksessa annettavista tiedoista säädetään Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella kemikaali-ilmoituksen ja määrätietojen toimittamisesta (118/2020). 

    Mistä kemikaaleista ilmoitus pitää tehdä? 

    Kemikaali-ilmoituksessa annettavat tiedot pohjautuvat käyttöturvallisuustiedotteen tietoihin. Perussääntö onkin, että jos kemikaalista on toimitettava käyttöturvallisuustiedote, myös kemikaali-ilmoitus pitää tehdä. Ammatti- ja teollisuuskäyttöön tarkoitettujen kemikaalien lisäksi tämä koskee niitä kuluttajakäyttöön tarkoitettuja kemikaaleja, joista käyttöturvallisuustiedote on toimitettava pyynnöstä. Käyttöturvallisuustiedote myös liitetään kemikaali-ilmoitukseen. Jos kemikaalista ei ole olemassa käyttöturvallisuustiedotetta, kemikaali-ilmoitus laaditaan niin, että käyttöturvallisuustiedote muodostuu järjestelmään samalla. 

    Kemikaalista tulee toimittaa käyttöturvallisuustiedote, jos 

    • kemikaali on CLP-asetuksen mukaan luokiteltu vaaralliseksi 
    • aine on hitaasti hajoava, biokertyvä ja myrkyllinen (PBT-aine), erittäin hitaasti hajoava ja erittäin voimakkaasti biokertyvä (vPvB-aine) tai erityistä huolta aiheuttava (SVHC-aine) 
    • kemikaali sisältää haitallisia tai vaarallisia aineosia, vaikka seos itsessään ei olisikaan vaaralliseksi luokiteltu 
    • kemikaali sisältää ainetta, jolle on EU-lainsäädännössä asetettu työperäisen altistumisen raja-arvo (OEL-arvo). 

    Kemikaali-ilmoitus on tehtävä myös niissä tapauksissa, kun kemikaalia valmistetaan tai maahantuodaan omaan käyttöön. Lisäksi kemikaali-ilmoitus on tehtävä luvanvaraisista biosideista ja kasvinsuojeluaineista, joiden tiedot ovat kansallisessa biosidi- ja kasvinsuojeluainerekisterissä, jos  niille on pakollista laatia tai toimittaa  käyttöturvallisuustiedote.  Kemikaali-ilmoituksia voi tehdä myös kemikaaleille, joille ilmoitus ei ole pakollinen.  

    Huomaa, että vaarallisista ja vaaraa aiheuttavista seoksista on kemikaali-ilmoituksen lisäksi ilmoitettava myrkytystietokeskukselle. Lue lisää myrkytystietokeskusilmoituksista (PCN-ilmoitus).

    Milloin kemikaali-ilmoitusta ei tarvitse tehdä? 

    Kemikaali-ilmoitusta ei tarvitse tehdä 

    • vaarattomista kemikaaleista 
    • esineistä 
    • kosmetiikasta 
    • jos kemikaalia valmistaa Suomessa, mutta ei saata sitä Suomessa markkinoille 
    • tietyissä REACH-asetuksessa annetuissa käyttöturvallisuustiedotteen toimittamisen poikkeuksissa, kuten elintarvikkeissa ja rehuissa käytetyt aineet, lääkkeet ja lääkinnälliset laitteet. 

    Kemikaali-ilmoitusta ei tarvitse tehdä myöskään, jos  

    • kemikaalia käytetään tuote- ja prosessisuuntautuneessa tutkimuksessa ja kehittämisessä. Tällä tarkoitetaan tieteellistä kehittämistä, joka liittyy tuotekehitykseen, ja kemikaalin jatkokehittämistä, jossa käytetään koelaitteistoa tai tuotantokokeita tuotantoprosessin kehittämiseksi ja/tai kemikaalin käyttöalojen testaamiseksi. 
    • kemikaalia käytetään tieteellisessä tutkimuksessa ja kehittämisessä. Tieteellisellä tutkimuksella tarkoitetaan tieteellisiä kokeita, analyysejä ja kemiallista tutkimusta, jotka suoritetaan valvotuissa oloissa. 
    • kemikaalia toimitetaan vain ammatti- tai teollisuuskäyttöön alle 100 kg vuodessa / toiminnanharjoittaja. Määrään liittyvä poikkeus ei koske biosideja ja kasvinsuojeluaineita tai kuluttajakäyttöön tarkoitettuja kemikaaleja. Näistä kemikaali-ilmoitus on tehtävä riippumatta markkinoille saatetusta määrästä.  

    Tavanomaisessa laboratoriotoiminnassa käytettävistä kemikaaleista voidaan jättää kemikaali-ilmoitus tekemättä vain, jos kemikaalia toimitetaan alle 100 kg/vuosi/toiminnanharjoittaja. Tavanomaisella laboratoriotoiminnalla tarkoitetaan analyysi tai tuotekehitystoimintaa, jossa ei kehitetä eikä tutkita kyseessä olevaa kemikaalia tai sen ominaisuuksia. Tällaista laboratoriotoimintaa on mm. laadunvalvonta yrityksen laboratoriossa tai perustutkimus, jossa käytetään analyysikemikaaleja. 

    Kenen tulee tehdä kemikaali-ilmoitus? 

    Kemikaali-ilmoituksen tekee kemikaalin suomalainen valmistaja tai maahantuoja, jolla on suomalainen Y-tunnus. Vaikka samaa kemikaalia valmistaisi tai toisi maahan useampi yritys, jokaisen valmistajan ja maahantuojan on tehtävä oma ilmoituksensa. 

    Kemikaali-ilmoitus tulee tehdä, kun kemikaalin markkinoille saattaminen alkaa. Ilmoituksen on oltava rekisteröitynä koko sen ajan, kun kemikaalia saatetaan markkinoille, ja ilmoituksen voi passivoida, kun yritys ei enää saata kemikaalia markkinoille. 

    Jos kemikaalista annetut tiedot olennaisesti muuttuvat, kemikaali-ilmoitusta on päivitettävä. Olennaisia muutoksia ovat esim. jos 

    • käyttöturvallisuustiedotetta on päivitetty 
    • kemikaalin vaaraominaisuudet, luokitus tai merkinnät muuttuvat 
    • saatavilla on uutta tietoa, joka vaikuttaa riskinhallintatoimenpiteisiin 
    • yritystä koskevat tiedot muuttuvat. 

    Miten kemikaali-ilmoitus tehdään? 

    Kemikaali-ilmoitus tehdään KemiDigi-järjestelmän kautta Tukesin ylläpitämään kemikaalituoterekisteriin.  

    KemiDigi-järjestelmään kirjaudutaan Suomi.fi-palvelun kautta. Suomi.fi-palvelussa yrityksen edustaja tai elinkeinonharjoittaja voi valtuuttaa muita KemiDigi-käyttäjiä. KemiDigissä käyttäjille voi antaa oikeuden käsitellä yrityksen kemikaali-ilmoituksia, minkä jälkeen käyttäjät voivat laatia, päivittää ja passivoida yrityksen kemikaali-ilmoituksia. 

    Mitä tietoja ilmoitetaan? 

    Kemikaali-ilmoituksessa annetaan kemikaalin kauppanimi, mahdollinen tunnuskoodi, UFI-tunniste sekä käyttöturvallisuustiedotteen kohdista 1, 2, 3, 9 ja 14 löytyvät tiedot kemikaalin luokituksesta ja merkinnöistä, aineosista, olomuodosta, pH:sta ja kuljetustiedoista.  

    Suomen- tai ruotsinkielinen käyttöturvallisuustiedote liitetään ilmoitukseen pdf-tiedostona. Ellei kemikaalille jo ole käyttöturvallisuustiedotetta, se voidaan laatia järjestelmässä. Kemikaali-ilmoitukseen on myös mahdollista liittää muita tarpeelliseksi katsottuja liitteitä, kuten teknisiä ohjeita tai käyttöturvallisuustiedote toisella kielellä. 

    Lisäksi ilmoitetaan kemikaalin käyttötarkoituskoodi, onko kemikaali tarkoitettu kuluttaja-, ammatti- vai teollisuuskäyttöön, ja onko kyseessä pakollinen vai vapaaehtoinen ilmoitus. 

    Ilmoittaja myös valitsee kemikaali-ilmoituksen julkisuustason eli miten laajasti tiedot, käyttöturvallisuustiedote ja mahdolliset muut liitteet ovat nähtävillä. 

    Mikä on määrätietoilmoitus? 

    Kemikaali-ilmoituksen laatineen yrityksen tulee ilmoittaa valmistus- ja maahantuontimäärät Suomessa markkinoille saattamistaan kemikaaleista.  

    Määrätiedot kysytään joka vuoden alussa, jolloin ilmoitetaan edellisenä vuonna markkinoille saatettujen kemikaalien määrät. Yrityksen on ilmoitettava vuosittaiset määrät maaliskuun loppuun mennessä. Vapaaehtoisesti tehdyistä kemikaali-ilmoituksista ei kysytä määrätietoja. 

    Määrätietoilmoitus muodostuu KemiDigi-järjestelmään automaattisesti niistä kemikaaleista, joista on ollut julkaistuna kemikaali-ilmoitus kysyttynä vuonna. Ilmoitusta ei voi muokata poistamalla tai lisäämällä kemikaaleja. Siksi yrityksen tulee säännöllisesti tarkistaa ja pitää kemikaali-ilmoituksensa ajan tasalla, että määrätietoilmoituksella on vuoden vaihtuessa tarvittavat kemikaalit. 

    Mihin tietoja käytetään? 

    Kemikaalituoterekisterin julkaisemista määrätiedoista ei voi tehdä päätelmiä yksittäisen yrityksen tai elinkeinonharjoittajan kemikaaleista ja yksittäisen kemikaalituotteen määrästä. 

    Määrätietoja käytetään Suomen markkinoilla olevien kemikaalien määrien arviointiin. Viranomaiset käyttävät tietoja arviointi- ja riskinhallintatoimenpiteisiin, valvontaan, luvitukseen ja lainsäädännön kehittämiseen. 

    Tarvitsetko tukea kemikaali- ja määrätietoilmoitusten tekoon ja ylläpitoon? 

    Ecobion kokeneet asiantuntijat auttavat kemikaalilainsäädännön velvoitteissa ja kemikaalien hallinnassa. Myös Ecobio Manager -palvelumme auttaa pitämään kemikaalihallintanne järjestyksessä ja ajantasaisena. Ota yhteyttä ja kysy lisää, miten palvelumme voivat auttaa juuri teidän yritystänne! 

    Ota yhteyttä:

    EU:n Ennallistamisasetus pähkinänkuoressa

    EU:n ennallistamisasetus on olennainen osa Euroopan unionin pyrkimyksiä pysäyttää luontokato ja edistää biodiversiteetin palauttamista osana laajempaa biodiversiteettistrategiaa. On merkittävää, että luonnon suojelusta siirrytään luonnon ennallistamiseen. Ennallistamisasetuksen toimeenpano edellyttää luonnon tilan parantavia toimenpiteitä mm. soilla, metsissä, maatalousympäristöissä, rannikkoalueilla ja sisävesissä. 

    Euroopan parlamentti hyväksyi asetuksen helmikuussa osana EU:n vuonna 2020 hyväksyttyä biodiversiteettistrategiaa, joka on suunniteltu tukemaan Euroopan vihreää siirtymää (Green Deal). Strategian mukaan jäsenmaiden on toteutettava ennallistamistoimia vähintään 20 prosentilla maa- ja merialueistaan vuoteen 2030 mennessä. Jäsenmaat ja Euroopan parlamentti pääsivät jo marraskuussa sopuun asetuksen sisällöstä, mutta sen hyväksyminen jäi kiinni yhdestä jäsenmaasta jäsenmaiden äänestäessä ennallistamisasetuksesta keväällä 2024. On kuitenkin mahdollista, että asetukselle yritetään hakea jäsenmaiden enemmistön tuki kesäkuun eurovaalien jälkeen. 

    EU:n Ennallistamisasetuksen vastaanotto ja haasteet 

    Suomessa on käyty kiivasta keskustelua ennallistamisasetuksen kustannuksista ja vaikutuksista. Suomen hallitus on ilmaissut huolensa siitä, että ennallistamistoimenpiteiden vuosittaiset kustannukset voisivat nousta jopa 900 miljoonaan euroon. Tämä kustannus olisi merkittävä, vaikka osa siitä onkin jo huomioitu valtion budjetissa eri ohjelmien kautta, kuten Helmi, Sotka- ja Nousu-ohjelmissa sekä vesiensuojelun tehostamisohjelmassa.  

    Asetuksen vastustajat pelkäävät, että se puuttuu kohtuuttomasti jäsenmaiden oikeuteen päättää omista luonnonvaroistaan, kun taas puolustajat näkevät sen välttämättömänä osana yhteisiä ponnisteluja ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin heikkenemisen torjumiseksi. 

    Taloudelliset ja ekologiset hyödyt

    Luonnon ennallistamistoimien taloudelliset ja ekologiset hyödyt ovat merkittäviä. Ne luovat uusia työpaikkoja, parantavat turismin ja virkistyskäytön mahdollisuuksia sekä vahvistavat ekosysteemien kykyä kestää ilmastonmuutoksen tuomia haasteita. Biodiversiteetin parantaminen vahvistaa myös metsien kykyä kestää ilmastonmuutoksen tuomia haasteita, mikä on tärkeää metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi.  

    Maailman talousfoorumin raportin arvion mukaan  yli puolet maailman bruttokansantuotteesta on riippuvaista luonnosta ja sen tarjoamista ekosysteemipalveluista. Biodiversiteetin heikkeneminen ja ekosysteemien romahdus on yksi suurimmista uhista, joita ihmiskunta kohtaa lähivuosikymmeninä. Luonto tarjoaa elintärkeitä resursseja, jotka ovat perustavanlaatuisia maailmantaloudelle. Näin ollen ennallistaminen on keskeinen osa kestävän kehityksen tavoitteita Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. 

    EU:n Ennallistamisasetuksen vaikutus yritystoimintaan

    EU:n ennallistamisasetus vaikuttaa yritystoimintaan asettamalla uusia vaatimuksia ja tarjoamalla mahdollisuuksia erityisesti ympäristöpalveluita tarjoaville yrityksille. Lainsäädäntö voi edellyttää yrityksiltä toimenpiteitä biodiversiteetin palauttamiseksi ja ekosysteemien suojeluun liittyvien toimintasuunnitelmien kehittämiseksi.  

    Asetus voi myös avata uusia liiketoimintamahdollisuuksia tarjoamalla palveluja, jotka tukevat muita organisaatioita täyttämään ennallistamisasetuksen vaatimukset. Lisäksi yritysten toiminnan on oltava linjassa EU:n asettamien ennallistamistavoitteiden kanssa ja niiden on noudatettava asetuksen mukaisia mahdollisia velvoitteita ja raportointivaatimuksia. 

    Voit lukea Ecobion biodiversiteettipalveluista yrityksille täältä.  

    CLP – Ilmoitukset myrkytystietokeskuksille

    Miten ilmoitukset myrkytystietokeskuksille tehdään? Terveydelle vaaralliseksi luokiteltujen tai fysikaalista vaaraa aiheuttavien seosten maahantuojien ja jatkokäyttäjien on tehtävä ilmoitus myrkytystietokeskukselle. Ilmoituksessa toimitettujen tietojen avulla myrkytystietokeskukset saavat tiedon seosten koostumuksesta ja vaaraominaisuuksista ja pystyvät antamaan ohjeita myrkytys- ja altistumistapauksissa.

    Myrkytystietokeskusilmoitus koskee seoksia, jotka on luokiteltu terveydelle vaaralliseksi tai fysikaalista vaaraa aiheuttavaksi. Ilmoituksia ei tehdä seoksista, jotka aiheuttavat vaaraa vain ympäristölle. Myöskään aineista ei tehdä ilmoituksia.

    Ilmoitus tehdään kaikkiin niihin EU-maihin, joissa seos saatetaan markkinoille. Suomen Myrkytystietokeskukselle tiedot toimitetaan Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) ylläpitämän järjestelmän kautta.

    Ilmoitusvelvollisuus perustuu CLP-asetuksen artiklaan 45 ja liitteeseen VIII.

    Kenen tulee tehdä PCN- ilmoitukset myrkytystietokeskuksille

    Velvoite koskee seosten maahantuojia, valmistajia ja uudelleenpakkaajia, jotka saattavat seoksia markkinoille. Velvoite ei koske ns. loppukäyttäjiä, eli jatkokäyttäjiä, jotka ainoastaan käyttävät seoksia eivätkä saata niitä markkinoille. Jakelijoiden velvollisuus on tarkistaa, että heidän markkinoille saattamistaan seoksista on tehty ilmoitukset. Jakelija voi selvittää asian seoksen toimittajalta esimerkiksi silloin, kun tehdään ostosopimusta.

    Kuluttaja- ja ammattikäyttöön tarkoitetuista seoksista ilmoitukset on pitänyt tehdä 1.1.2021 alkaen, ja teollisuuskäyttöön tarkoitetuille seoksille 1.1.2024 alkaen. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä ennen 1.1.2025, jos yritys on tehnyt kemikaali-ilmoituksen Tukesin KemiDigi-järjestelmään ennen edellä mainittuja soveltamisajankohtia. Jos seoksen koostumus, tuotetunniste tai luokitus muuttuu, on CLP-asetuksen liitteen VIII mukainen myrkytystietokeskusilmoitus tehtävä ja uusien vaatimusten mukaiset tiedot ilmoitettava ECHAn järjestelmään.

    Myrkytystietokeskusilmoitukset sisältö

    CLP-asetuksen liitteessä VIII on määritelty ilmoituksessa toimitettavat tiedot. Ilmoitukseen sisältyvät seuraavat osat:

    • seoksen tuotetunniste
    • ilmoittajan tiedot
    • seoksen luokitus terveyteen kohdistuvien tai fysikaalisten vaarojen osalta
    • varoitusetiketin merkinnät
    • myrkyllisyyteen liittyvät tiedot myyntimaiden vaatimilla kielillä
    • seoksen ainesosat ja mahdolliset yleiset tuotetunnisteet
    • lisätiedot (mm. pakkaustyypit – ja koot, pH, tuoteluokka ja käyttö).

    Myrkytystietokeskusilmoituksia varten on luotava koostumustunniste eli UFI-tunniste (Unique Formula Identifier). Myrkytystapauksissa tämä tunniste yhdistää yksiselitteisesti seoksen koostumukseen. Uusi UFI-tunniste pitää siis luoda, kun seoksen koostumus muuttuu merkittävästi. UFI-tunniste on 16-merkkinen numero-/kirjainyhdistelmä, jonka edessä ilmoitetaan akronyymi UFI.

    Ilmoittaja luo tunnisteen ECHAn kotisivuilta löytyvällä sovelluksella. UFI-tunniste on maksuton. Tunniste on mainittava ilmoituksessa, ja se on lisättävä pakkauksen varoitusetikettiin tai sen läheisyyteen. Poikkeuksena ovat teollisuuskäyttöön tarkoitetut seokset, joille UFI-tunniste voidaan vaihtoehtoisesti merkitä käyttöturvallisuustiedotteeseen. Pakkaamattomille seoksille UFI-tunniste annetaan käyttöturvallisuustiedotteessa.

    Ecobio auttaa PCN-ilmoitusten teossa. Lue lisää CLP-asetuksesta täältä.

    Ota yhteyttä:


      Mitä tarkoittaa EPD?

      Mikä on EPD:n merkitys? EPD tarkoittaa ympäristötuoteselostetta (Environmental Product Declaration), joka on standardoitu dokumentti tuotteen tai palvelun ympäristövaikutusten raportoimiseksi. EPD voi kattaa yksittäisen tuotteen tai esimerkiksi samankaltaisten tuotteiden tuoteryhmän. EPD:ssä esitetyt tulokset laaditaan elinkaariarvioinnilla (Life Cycle Assessment, LCA) ja se antaa luotettavaa, varmennettua tietoa tuotteen ympäristövaikutuksista. LCA:ssa analysoidaan tuotteen elinkaari raaka-aineiden hankinnasta valmistukseen ja käytöstä kierrätykseen. EPD sisältää tietoja muun muassa energian ja veden käytöstä, päästöistä ilmakehään ja vesistöihin sekä jätteen syntymisestä, auttaen hahmottamaan tuotteen kokonaisvaltaisen ympäristövaikutuksen. EPD on julkinen dokumentti, joka voidaan julkaista valitussa EPD-julkaisujärjestelmässä. Esimerkki valmiista EPD:stä löytyy täältä. 

      Mihin EPD:tä voi käyttää? 

      EPD:n avulla voidaan vertailla eri tuotteiden ympäristövaikutuksia ja se edistää kestävän kehityksen tavoitteita tarjoamalla läpinäkyvää tietoa tuotteen elinkaaren aikaisista päästöistä ja resurssien käytöstä. EPD:n avulla yrityksesi voi parantaa läpinäkyvyyttä ympäristövaikutustensa suhteen, osoittaa tuotteen tai tuoteryhmän ympäristöystävällisyyttä ja tunnistaa mahdollisuuksia ympäristövaikutusten vähentämiseen tuotantoketjussa. EPD:ssä esitetyt tulokset siis ohjaavat yrityksiä kehittämään ympäristön kannalta kestävämpiä tuotteita. EPD on hyödyllinen työkalu B2B-kaupankäynnissä ja julkisissa hankinnoissa, sillä EPD auttaa yritystäsi erottumaan kilpailijoista ja vastaamaan asiakkaiden ja sidosryhmien kasvaviin ympäristötietoisuuden vaatimuksiin. 

      Miten EPD laaditaan? 

      EPD:n laadinta alkaa tuotteen tai tuoteryhmän elinkaariarvioinnilla (LCA). LCA:ssa seurataan standardoituja menetelmiä, kuten ISO 14040/-44 ja ISO 14025 standardeja. Rakennustuotteiden kohdalla arviointia ohjaa lisäksi standardi EN 15804. Lisäksi LCA:ssa seurataan valitun EPD-julkaisujärjestelmän yleisiä ohjeita ja tuoteryhmäsääntöjä (PCR). LCA:sta luodaan taustaraportti, jossa esitetään laajemmin EPD:n tulosten taustalla olevan arvioinnin tavoite, rajaus, laskennan kulku, tulokset ja niiden tulkinta. EPD tiivistää nämä tiedot julkiseksi dokumentiksi. Lopuksi EPD ja taustaraportti verifioidaan riippumattoman, kolmannen, osapuolen toimesta, jotta tulosten laadulle ja luotettavuudelle saadaan varmennus. Tämä prosessi varmistaa, että EPD on vertailukelpoinen muiden samankaltaisten tuotteiden kanssa ja että se täyttää mainitut kansainväliset standardit. EPD:n voimassaoloaika on yleensä viisi vuotta, jonka jälkeen se uusitaan relevanssin ja luotettavuuden säilyttämiseksi. Uuden EPD:n laadinta vie muutamia kuukausia riippuen työn laajuudesta. Aiemmin laaditun EPD:n päivittäminen sujuu tätä nopeammin. EPD:n päivittäminen tulee ajankohtaiseksi voimassaoloajan umpeutuessa tai jos tuotteen tuotantoketjussa tai -prosesseissa tapahtuu merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttavat LCA-tuloksiin. 

      Yhteenvetona, EPD on investointi yrityksen ympäristövastuullisuuteen ja voi tuoda merkittäviä etuja niin markkinoinnissa kuin tuotekehityksessäkin. EPD:n avulla yritykset voivat viestiä avoimesti ympäristövaikutuksistaan ja osoittaa sitoutumistaan kestävän kehityksen periaatteisiin.  

      CLP-asetus – Vaaralliset kemikaalit 

      CLP-asetus (EY) N:o 1272/2008 säätää vaarallisten kemikaalien luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta EU:ssa. Asetus antaa säännöt vaarallisten kemikaalien luokittelun merkitsemiseen ja pakkaamiseen ennen markkinoille saattamista. 

      CLP-asetus velvoittaa aineiden ja seosten valmistajia, maahantuojia, jatkokäyttäjiä ja jakelijoita. Se perustuu YK:n alaisuudessa laadittuun maailmanlaajuiseen Globally Harmonised System of Classification and Labelling of Chemicals (GHS) -järjestelmään. GHS-järjestelmän tarkoitus on, että kemikaalien luokitukset ja merkinnät olisivat maailmanlaajuisesti mahdollisimman yhdenmukaiset.   

      Maailmalla kaikki maat eivät ole GHS-järjestelmässä mukana, ja osa maista käyttää eri versiota GHS-järjestelmästä kuin EU:ssa. Lisäksi esimerkiksi EU:ssa on omia merkintöjä. Siksi maahantuotujen tuotteiden kohdalla pitää aina tarkistaa, että luokitukset ja pakkausmerkinnät vastaavat CLP-asetuksen vaatimuksia.  

      CLP-asetus koskee erilaisia aineita, seoksia ja myös räjähtäviä esineitä:

      Aineita ovat esimerkiksi:  Seoksia ovat esimerkiksi:  Räjähtäviä esineitä ovat esimerkiksi: 
      • Rikkihappo 
      • Natriumhydroksidi 
      • Typpikaasu 
      • 1-propanoli 
      • Piidioksidi 

       
      • Rikkihapon vesiliuos 
      • Kaasuseos 
      • Käsidesi 
      • Konetiskiaine 
      • Kuivabetoni 
      • Voiteluaine 

       
      • Ilotulitteet 
      • Patruunat 
      • Louhintaräjähteet sytytysvälineineen 
      • Hätäraketit 

       

      CLP – Vaaraluokitus

      CLP-asetus antaa säännöt aineiden ja seosten vaaraluokitukseen. Sääntöjen tavoitteena on, että yritykset luokittelevat kemikaalituotteensa samojen periaatteiden mukaisesti. Luokituksella pyritään selvittämään, liittykö kemikaaliin fysikaalisia tai terveydelle aiheutuvia vaaroja tai ympäristövaaroja.

      Luokitus perustuu aineen tai seoksen vaarallisiin ominaisuuksiin ja esimerkiksi toksikologisiin tietoihin. Tietojen pohjalta päätellään, onko kemikaali luokiteltu, eli täyttääkö se luokituskriteerit vai onko se luokittelematon. Luokituskriteerien täyttyessä kemikaalille tulee vaaraluokka ja -kategoria. CLP-asetuksen vaaraluokat kattavat fysikaaliset vaarat, terveydelle aiheutuvat vaarat, ympäristövaarat ja muut vaarat. Fysikaalisia vaaroja ovat esimerkiksi syttyvyys ja hapettavuus, terveysvaaroja esimerkiksi myrkyllisyys ja ihoärsytys, ja ympäristövaaroja esimerkiksi akuutti ja krooninen myrkyllisyys vesieliöille.

      Terveysvaaroja ovat:  Fysikaalisia vaaroja ovat: 

       

      		 Ympäristövaaroja ovat: 
      • Välitön myrkyllisyys (suun ja ihon kautta ja hengitysteitse)  
      • Ihosyövyttävyys / ihoärsytys 
      • Vakava silmävaurio / silmä-ärsytys  
      • Herkistävyys (hengitystiet, iho)  
      • Sukusolujen perimävauriot  
      • Syöpävaarallisuus  
      • Vaarallisuus lisääntymiselle  
      • Elinkohtainen myrkyllisyys (STOT): kerta- ja toistuva altistuminen  
      • Aspiraatiovaara 
      • Hormonitoimintaa häiritsevä (ihmisen terveydelle) 

       
      • Räjähteet 
      • Syttyvät kaasut, myös kemiallisesti epästabiilit kaasut 
      • Aerosolit 
      • Hapettavat kaasut 
      • Paineen alaiset kaasut 
      • Syttyvät nesteet 
      • Syttyvät kiinteät aineet 
      • Itsereaktiiviset aineet ja seokset 
      • Pyroforiset nesteet 
      • Pyroforiset kiinteät aineet 
      • Itsestään kuumenevat aineet ja seokset 
      • Aineet ja seokset, jotka veden kanssa kosketuksiin joutuessaan kehittävät syttyviä kaasuja 
      • Hapettavat nesteet 
      • Hapettavat kiinteät aineet 
      • Orgaaniset peroksidit 
      • Metalleja syövyttävät aineet ja seokset 
      • Flegmatoidut räjähteet 

       
      • Lyhytaikainen, eli välitön vaara ja 
      • Pitkäaikainen, eli krooninen vaara 
      • Otsonikerrokselle vaarallinen 
      • Hormonitoimintaa häiritsevä (ympäristölle) 
      • Hitaasti hajoava, biokertyvä ja myrkyllinen (PBT) 
      • Erittäin hitaasti hajoava, erittäin biokertyvä (vPvB) 
      • Erittäin hitaasti hajoava, kulkeutuva ja myrkyllinen (PMT) 
      • Erittäin hitaasti hajoava, erittäin kulkeutuva (vPvM) 

       

      CLP-asetuksessa kullakin vaaraluokalla on yhdestä neljään vaarakategoriaa, joista pienin kategoria aiheuttaa pääsääntöisesti suurimman vaaran. Esimerkiksi välittömän myrkyllisyyden kategoria 1 koskee aineita ja seoksia, jotka ovat tappavan myrkyllisiä pieninäkin pitoisuuksina, kun taas kategoria 4 koskee aineita ja seoksia, jotka ovat vain haitallisia.

      CLP-asetus määrittelee kullekin luokitukselle ja vaarakategorialle varoitusetiketin sisällön ja antaa myös muita vaatimuksia pakkauksille.

      Vaarallisten kemikaalien varoitusetiketit

      CLP-asetuksessa säädetään vaarallisten kemikaalien varoitusetikettien sisällöstä. Vaaralliset kemikaalit pitää merkitä CLP-asetuksen mukaisesti, kun niitä valmistetaan, maahantuodaan EU:n ulkopuolelta, pakataan uudelleen tai jaellaan ja myydään EU:n sisällä. Merkintäohjeet vaihtelevat vaaraluokituksen ja kategorian mukaan. Esimerkiksi seuraavat merkinnät koskevat vaaraluokiteltuja aineita ja seoksia, ja ne pitää löytyä pakkauksesta:

      • aineen nimi tai seoksen kauppanimi 
      • seoksen aineosat, jotka vaikuttavat seoksen luokitukseen  
      • välittömästi myrkylliseksi  
      • ihosyövyttäväksi tai vakavia silmävaurioita aiheuttavaksi 
      • sukusolujen perimää vaurioittavaksi 
      • syöpää aiheuttavaksi 
      • lisääntymiselle vaaraa aiheuttavaksi 
      • ihoa herkistäväksi 
      • elinkohtaisesti myrkylliseksi 
      • aspiraatiovaaraa aiheuttaviksi 
      • varoitusmerkit 
      • huomiosanat 
      • vaaralausekkeet 
      • turvalausekkeet 
      • kemikaalin toimittajan yhteystiedot, eli nimi, osoite ja puhelinnumero 
      • sisällön määrä, kun kyse on yleiseen kulutukseen tarkoitetusta pakkauksesta 
      • UFI (tarvittaessa). 

      CLP-asetus määrittelee merkintöjen vakiolausekkeet ja symbolit. Esimerkiksi turvalausekkeiden sanamuoto on annettu eri EU-kielille. Pakkausmerkinnät pitää olla kaikkien EU:n myyntimaiden kielellä, esim. Suomessa suomeksi ja ruotsiksi.

      Kun luokitus päivittyy, pitää myös merkinnät tarkistaa vastaamaan uutta luokitusta.

      CLP-asetus antaa myös sääntöjä tiettyjen seosten lisämerkintöihin. Lisämerkintöjä voi aiheutua, jos seos sisältää esimerkiksi isosyanaatteja, herkistäviä aineita tai lyijyä. Sääntöjen perusteella pakkaukset merkitään erilaisilla EUH-lausekkeilla. EUH-lausekkeiden sanamuoto on määritelty CLP-asetuksessa kaikilla EU-kielillä ja sitä tulee noudattaa. Joskus merkintä vaaditaan vaaralliseksi luokittelemattomallekin kemikaalille.

      Vaarallisten aineiden ja seosten pakkaukset

      CLP-asetus antaa ohjeita vaarallisten aineiden ja seosten pakkaamiseen. Vaarallisiksi luokiteltujen kemikaalien pakkausten pitää olla turvallisia ja kestäviä koko tuotteen elinkaaren ajan. Pakkaukset eivät saa löystyä, pakkausmateriaali ei saa reagoida sisällön kanssa, ja pakkaukset on voitava sulkea uudelleen ilman, että pakkauksen sisältö vuotaa. Ulkoasu ja pakkauksen muoto ei saa houkutella lapsia tai johtaa harhaan ja pakkaus ei saa muistuttaa elintarviketta, kosmetiikkatuotetta, lääkevalmistetta tai rehutuotetta.

      CLP-asetus säätää pakkausten turvasulkimista ja näkövammaisille tarkoitetuista vaaratunnuksista sekä kertakäyttöisistä liukenevista pesuainepakkauksista. Varoitusetikettien pitää pysyä pakkauksissa kiinni ja niiden pitää olla luettavissa vaakatasossa. Varoitusmerkkien pitää erottua selvästi. CLP-asetus antaa ohjeita myös esimerkiksi varoitusmerkkien koosta.

      Luokitusilmoitus

      CLP-asetuksen mukaisesti yritysten täytyy toimittaa Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA) luokitus- ja merkintätietoja aineista, joita ne tuovat EU-markkinoille. Tavoitteena on yhdenmukaistaa EU-markkinoilla olevien aineiden luokituksia ja merkintöjä, jotta samalla aineella olisi EU-markkinoilla vain yksi luokitus ja merkinnät.

      ECHA sisällyttää tiedot luokitusten ja merkintöjen luetteloon, joka on nähtävillä ECHA:n nettisivuilla kemikaalitietokannassa. Luettelosta käyvät ilmi yritysten määrittämät luokitukset ja EU:ssa yhdenmukaistetut luokitukset.

      Yrityksen on tehtävä luokitusilmoitus

      • aineista, jotka luokitellaan vaarallisiksi CLP-asetuksen mukaan ja 
      • aineista, jotka on rekisteröitävä REACH-asetuksen mukaan. 

      Luokitusilmoitus on tehtävä kuukauden kuluessa aineen EU-markkinoille tuomisesta. Luokitusilmoitus on myös pidettävä ajan tasalla. 

      Yritys on ilmoitusvelvollinen, jos se 

      • valmistaa ainetta, ja aine on luokiteltu vaaralliseksi tai se on rekisteröitävä REACH-asetuksen mukaan 
      • maahantuo ainetta EU:hun, ja aine on luokiteltu vaaralliseksi tai se on rekisteröitävä REACH-asetuksen mukaan 
      • maahantuo seosta EU:hun, ja seos sisältää vaarallista ainetta siten, että sen pitoisuus aiheuttaa seoksen luokituksen vaaralliseksi, tai seoksen sisältämä aine on rekisteröitävä REACH-asetuksen mukaisesti 
      • maahantuo esineen, ja esineen sisältämä aine on rekisteröitävä REACH-asetuksen mukaisesti. 

      Luokitusilmoitusta ei tarvitse tehdä, jos yritys on jo toimittanut luokitus- ja merkintätiedot REACH-rekisteröinnin osana.  

      Tavoitteena on yhdenmukaistaa EU-markkinoilla olevien aineiden luokituksia siten, että samalle aineelle ei olisi keskenään erilaisia luokituksia. Samalle aineelle voi kuitenkin perustellusti olla eri luokituksia esimerkiksi silloin, kun aineen koostumuksessa tai olomuodossa on eroja.   

      Ilmoitukset myrkytystietokeskuksille

      CLP-asetus säätää myös myrkytystietokeskusilmoituksista. Ilmoitus koskee seoksia, jotka on luokiteltu terveydelle vaaralliseksi tai fysikaalista vaaraa aiheuttavaksi. Ilmoituksia ei tehdä seoksista, jotka aiheuttava vaaraa vain ympäristölle. Myöskään aineista ei tarvitse tehdä ilmoitusta.

      Myrkytystietokeskusilmoituksessa toimitettujen tietojen avulla myrkytystietokeskukset saavat tarvittavan tiedon seosten koostumuksesta ja vaaraominaisuuksista. Tietojen avulla ne pystyvät antamaan ohjeita myrkytys- ja altistumistapauksissa.

      Velvoite koskee seosten maahantuojia, valmistajia ja uudelleenpakkaajia, jotka saattavat seoksia markkinoille. Jakelijoilla on velvollisuus tarkistaa, että heidän markkinoille saattamistaan seoksista on tehty asianmukaiset ilmoitukset. Ilmoitus tehdään kaikkiin niihin EU-maihin, joissa seos saatetaan markkinoille.  

      • Myrkytystietokeskusilmoituksia varten yritysten on luotava UFI-tunniste (Unique Formula Identifier). Tunniste on mainittava myrkytystietokeskusilmoituksessa, ja se on lisättävä täydentävänä tietona pakkauksen varoitusetikettiin tai sen läheisyyteen.  

      CLP-asetukseen on tullut uusia luokituksia

      CLP-asetukseen (EY N:o 1272/2008) on lisätty EU komission delegoidulla asetuksella (EU) 2023/707 uusia vaaraluokkia. Uusia vaaraluokkia sovelletaan kaikkiin aineisiin ja seoksiin, joita saatetaan markkinoille tai valmistetaan EU-alueella. CLP-asetuksen uudet vaaraluokat ovat osa EU:n uuden kemikaalistrategian täytäntöönpanotyötä. Tavoitteena on suojata ihmisiä ja ympäristöä entistä paremmin kemikaalien aiheuttamilta haitoilta ja vaaroilta. Hormonitoimintaa häiritsevät aineet ovat yksi kemikaalistrategiassa huomioitu vaara. 

      Uudet vaaraluokat koskevat sellaisia aineita ja seoksia, jotka ovat: 

      • Hormonitoimintaa häiritseviä ihmisen terveydelle.  
      • Hormonitoimintaa häiritseviä ympäristön suhteen.  
      • Hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkyllisiä (PBT) tai erittäin hitaasti hajoavia ja erittäin biokertyviä (vPvB). 
      • Hitaasti hajoavia, kulkeutuvia ja myrkyllisiä (PMT) tai erittäin hitaasti hajoavia ja erittäin kulkeutuvia (vPvM).  

      CLP-asetuksen muutoksella annetaan uusille vaaraluokille asianmukaiset luokituskriteerit ja merkintävaatimukset. CLP-asetuksen muutos astui voimaan 20.4.2023 ja tuotteiden pakkausmerkinnät voidaan jo päivittää näiden vaatimusten mukaisesti. Soveltamisaikataulu on portaittainen aineille ja seoksille sekä vanhoille ja uusille tuotteille.

      Uudet vaaraluokitukset

      CLP-asetus on muuttumassa lisää. Asetusluonnos COM(2022) 748 final on julkaistu ja sillä tullaan tarkentamaan pakkausmerkintöjen sääntöjä mm. minimifonttikoon ja värien osalta. Muutos tuo myös uusia tai tarkentuneita ohjeita kemikaalien irtomyyntiin, nettimyyntiin ja myrkytystietokeskusilmoituksiin. 

      Ota yhteyttä: